perjantai 23. kesäkuuta 2017

Pappakuovi sai raivarin

Pihamaalta alkoi tässä yhtenä päivänä kuulua vallan kamalaa mekastusta. Kuovi huusi kuin viimeistä päivää. Tajusin, että koirat ovat pihalla ja epäilin jo pahinta. Ryntäsin sitten ulos toteamaan, että pappakuovi teki valehyökkäyksiä koiria kohti ja huusi kuin syötävä

Minut kun huomasi, lähti sitten lentämään suoraan päin.


Tältä se sitten näyttää, kun huutava kuovi tulee melkein päälle.


Kyllä se sitten lopulta kääntyi, noin 5-10 metriä oli välimatkaa.


On muuten sen verran iso lintu, että en ihan silmilleni tuollaista haluaisi.



Syykin käytökseen selvisi. Ruohikosta kuului kuovinpoikasten yhteysääntä – ne kun piipittävät toisilleen koko ajan. Pappakuoviraukka luuli, että koirat olisivat uhka, ei lintu tietenkään tajunnut, että poikaset olivat aidan toisella puolella.




Ei se siinä kovin kauaa riehunut, poistui sitten melko äänekkäästi protestoiden metsään.

Aika mielenkiintoinen kokemus oli, myönnän :D

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Vähän pöllömpi juttu

Harvakseltaan tulee nyt näkökään kirjoiteltua. On tuolla näköjään monta juttua julkaisematta, jostain syystä tämä systeemi takkuilee. No, pitää käydä ne läpi ja laittaa jakoon, jossain vaiheessa. :D

Puutarha täällä on kutistunut kolmeen kasvulaatikkoon ja kasvihuoneeseen, ihan siitä syystä, että kunto ei kestä vielä tässä vaiheessa mitään isompaa. Ehkä ensi vuonna sitten.

Onneksi on ilo asua sellaisella paikalla, jossa ihan pihassa tai lähes pihassa sattuu ja tapahtuu koko ajan. Tämän kesän kohokohta on ollut sarvipöllöjen pesintä tuossa melkein pihapiirissä. Viitisen kymmentä metriä pihan nurkasta pitää kävellä, niin päätyy suoraan pöllön pesälle.

Aikani seurailin aina iltaisin pöllön lentoa tuossa pihalla ja lähiympäristössä. Sitten yhtenä iltana tajusin, että niitä oli kaksi. Sain vinkin, että pesäpoikaset pitävät melkoista mekkalaa ja ne olisi helppo paikallistaa äänen perusteella. Sitten sain vielä linkin sarvipöllön poikasten ääninäytteeseen. Kuuntelin nauhoitteen ja menin ulos.

Ja kun tiesin mitä ääntä etsin, jo rappusille asti kuului pikkupöllöjen mekastus.
Paikallinen rengastaja kävi sen pesän sitten etsimässä, ihan suoraan käveli pesälle ja siellä oli kolme poikasta. Seuraavana iltana sitten ne poikaset rengastettiin. Menin mukaan totta kai, ei sitä ihan joka päivä pääse sarvipöllön jälkikasvua läheltä katselemaan. Olivat rengastajallekin ensimmäiset sarvipöllöt, vaikka on parikymmentä vuotta jo hommaa hoitanut. Eli ei ihan yleinen lintu arvioivat niitä olevan koko maassa n. 2000 paria. Hyvinä myyrävuosina sitten enemmän.


Terhakan näköisiä otuksia ovat nuo sarvipöllön poikaset.


Rengastaja arvioi poikasten iäksi n. 10 vuorokautta.


Melko tyynesti ne suhtautuivat käsittelyyn, eivät isommin edes pyristelleet. Vähän kyllä naksuttelivat, mutta muuten käyttäytyivät varsin stoalaisesti


Nätti otus tuollainen pikkupöllö. Aikuisina ovat melko kookkaita, siipiväli on n. 100 cm.


Rengastusvuoro, muut sisarukset ovat kiltisti kassissa.


 Ihan menninkäisen näköisiä otuksia.


Rengastettavat poikaset mitataan aina.


Vähän on vesseli sen näköinen, että mitä ihmettä nyt tapahtuu.


Topakka otus ja mahtavat kynnet.

Onneksi on hyvä myyrävuosi, riittää pienille purtavaa. Ja tyytyväinen olen minäkin tällaisista vuokralaisista. On päässyt vähän räjähtämään tuo jyrsijäpopulaatio tontilla, joten ihan hyvä jos joku niitä vähän verottaa.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Puoli vuotta pois kuvioista

Nyt alkaa olla kutakuinkin puoli vuotta edellisestä blogikirjoituksesta. Ei yksinkertaisesti ole energia riittänyt blogikirjoitusten tekemiseen. Puoleen vuoteen mahtuu paljon. Meikäläisellä se tarkoittaa sitä, että jo olemassa olevan selkävamman lisäksi tässä on hankittu mm. istuinluun murtuma viime viikolla, puhumattakaan sitten monista muista huonon liikkuvuuden mukanaan tuomista vammoista pitkin syksyä ja alkutalvea. Muuten täällä asiat ovat kohtuullisen samalla tolalla kuin aikaisemminkin, päivät kuluvat ja pihapiirin villieläin- ja lintupopulaatio voi hyvin.  Näin talvella puutarhailusta ei paljon kirjoitella voi, mutta pihan tapahtumia voi pitää silmällä ja kirjoitellakin niistä.

Tässä on ollut draamaa taas pihalla varpushaukan muodossa. Käy lähes joka päivä verottamassa keltasirkkuparvesta yksilön tai kaksi.


Usein sen huomaa vaanivan pikkulintuja pihapuussa istuen. Kohtalaisen hyvä suojaväri sillä on, eli ei ihan helppo hoksata.



Haukat yleensä saalistavat hyökkäämällä lentäen saalinsa kimppuun, mutta tämä pihahaukka on vähän toista maata. Kun keltasirkut onnistuvat pakenemaan, tämä hoopo kiertää myyränkolot jalkaisin, tarkistaen että josko sieltä sitä sapuskaa saisi.


Myyriä on paljon, en ollenkaan panisi pahakseni, jos joku kantaa hieman verottaisi.

Siinä ne kuulumiset tältä erää - täytynee jatkossa pyrkiä kirjoittelemaan vähän useammin taas.