Jännän äärellä

Aurinko nousee aikaisin. Kevätpäiväntasaus oli ja meni, viikot hurahtavat niin että ei huomaakaan. Tämä on oikeastaan ihan mukavaa aikaa. Vallankin kun kelit vaihtelevat melko railakkaasti. Yhtenä yönä viime viikolla tuli viisi senttiä lunta ja meni kans. Seuraavana päivänä tuli toiset viisi senttiä ja hupsista oli maassa muutaman tunnin ja suli pois. Koirillekin tämä tuntuisi olevan vallan uutta ja outoa, kun eivät reppanat aamusella tiedä, mitä siellä ulkona on vastassa.

Lumisina aamuina tuossa viikolla otukset ovat olleet vallan onnessaan. Kyllähän sitä karvanlähtöinen koira lumesta tykkää, eli lumessa on kieritty urakalla. Ja pompittu ja sitä on kaivettu ja syöty. Etenkin syöty.

Tämä aamu toi tullessaan pikkupakkasen ja muutama lammikko oli vetäytynyt yön aikana ihan kunnon jäähän.

Niinhän siinä sitten koiruudet tutkivat innolla lammikoita vuoron perään. Lopputulema jokaisen kohdalla ilmeisesti oli: On se jännä.

Kuuden aikaan aamulla oli jo niin valoisaa, että pystyi kuviakin ottamaan.

Joka lammikon kohdalla koirien piti koittaa kestääkö se jää ja jos se kesti sitten mietittiin kiivaasti mitä tehdä.

Rikkoutuukohan se jos vähän raapii?

Ai ei mene raapimalla rikki, no hyppimällä sitten. Kummasti tuli tulosta kun tuollainen viiskytkiloinen koko painollaan pomppii.

Hassuja koiria, sitten kun jää saatiin rikki, niitä palasia kannettiin pitkin pihaa. Kävivät ne ihan leluistakin, Rocky-poika pukkihyppeli jääpalan kanssa varmaan puolisen tuntia. Sitten hän siistinä miehenä siivosi jäljet pois, eli söi kaikki irtopalat pihamaalta. Hölömö koira sen on, mutta pääasia, että sillä oli hauskaa.

Oli niillä koirilla touhuamista ja käyhän se tuokin aktiviteetista, eipähän tarvinnut niille tekemistä keksiä, kun kehittivät leikkinsä itse.