tiistai 23. heinäkuuta 2013

Pellolla vihertää ja keittiössä tulvii

Nyt alkaa jo näyttää mukavalta tuolla kasvimaalla. Vihannekset sun muut kasvavat sen kun kerkiävät. Kyssäkaalia olen laittanut tänä vuonna myös porrastetusti kasvamaan.


Ensimmäiset alkavat jo olla siinä vaiheessa, että kohta voi alkaa korjaamaan satoa.  Ei ihan vielä, mutta kohta.

Maissit ovat venyneet ihan kiitettävästi pituutta.



Kyllä niitä tähkiä vielä jokusen viikon joutuu odottamaan, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää nuo ehtivät kyllä tähkiä tekemään.

Kasvilaatikot pullistelevat liitoksissaan, niin hurjaa on sinne istutettujen kasvien kasvu ollut.



On se vaan jännä juttu, että istuttaessaan sitä ei koskaan muista, että tilaa pitää olla jokaisella lajilla ja rutkasti. Vaan vielä nuo tuolla tulevat toimeen sulassa sovussa keskenään, sitten kun alkavat kärsiä liiasta lähentelystä teen niille pesäeron. Osan kun voi siirtoistuttaa tuonne kasvimaan puolelle.

Tänä kesänä kaikki kasvaa ihan kivasti, päinvastoin kuin parina viime vuonna. Kahtena kesänä tuolla pellolla on ollut varsinainen vedenpaisumus, sateiset kelit aiheuttivat sen, että siellä suorastaan tulvi. Vesi seisoi isoissa lammikoissa ja kasvit kuolivat liikaan märkyyteen. Tämä vuosi on ollut huomattavasti poutaisempi ja kuivempi, onneksi.

Mutta jos ulkona ei tulvi, niin sitten tulvii sisällä - näköjään. Viime viikolla perjantaina myöhään iltapäivällä, huomasin, että keittiön tulovesiputki oli sanonut työsopimuksensa irti ja päästellyt vedet pihalle. Ei nyt mitenkään ryöppyämällä - vaan sillälailla vaivihkaa ja salaa, että oli ehtinyt kastua paikat melkoisesti ennen kuin vettä alkoi tulla tiskipöydän kaapin alta esiin.  Harmittava juttu. Ei siinä muu auttanut kuin kuivata ja kuivata ja ihmetellä, mistä ihmeestä se vesi oikein tulee. Soitin seuraavana aamuna heti kun kello löi seitsemän paikalliseen putkiliikkeeseen. Kymmenessä minuutissa olivat paikalla. Ja siinä samantien korjasivat molemmat tulovesiputket .

Ajattelin jo horisontissa siintävää henk. kohtaista konkurssia, putkihommat kun ei niitä halvimpia ole, ja tässä nyt on vettä päässyt rakenteisiin asti aikalaille.  En edes tullut ajatelleeksi vakuutuksia - tässä kun on äitini aikaan ollut pelkkä palovakuutus. Jotenkin vaan ei tullut mieleenkään mikään korvauspuoli.  Mutta putkiliikeen omistaja, joka tänne yhdessä sen putkimiehen kanssa tuli, kysäisi siinä ohimennen vakuutuksia… Enpä ollut muistanut, että vakuutin paikan heti ensitöikseni vähän paremmin. Olipa hyvä, että huomasivat ihmetellä asiaa. Lukaisin siinä pikaisesti vakuutusehdot, ja siellä oli kuin olikin listattuna myös LVI-vahingot!

Seuraavaksi tietysti olin vakuutusyhtiöön yhteydessä. Yllättävän hyvän palvelun sain, lupasivat myös tuon ensimmäisen puhelun aikana kuitata 250 euron omavastuuni sillä, että itse olen hoitanut siivosutyön ja raivauksen vahingon jäljiltä.  Jos näin tosiaan käy, en kyllä kadu yhtään tuon vakuutuksen ottamista.

Nyt tunnin kuluttua vakuutusyhtiön sopimusliikkeestä  (tuolta isommasta kaupungista 50 kilometrin päästä - paikallisen putkiliikkeen palvelut kun vakuutusyhtiölle ei kelvanneet) pitäisi tulla vahinkotarkastaja tässä aamutuimaan toteamaan onko vahinkoa ja mitä tehdään jos on. Saas nähdä kuinka käy - meneekö koko keittiön lattia uusiksi. Tiskipöydän alakaappi ainakin on pilalla, samoin osa lattiaa kaapin alta ja vierestä. Ihan on mielenkiintoista nähdä miten tämä nyt toimii - vai toimiiko ollenkaan. Toistaiseksi siis ainakin puhelimessa ovat olleet vallan avuliaita ja korvausta on luvattu - mutta nähtäväksi jää…

2 kommenttia:

  1. Yleensä vakuutusyhtiöiden kanssa saa tapella viimeiseen saakka, mutta on niitä ollut poikkeuksiakin. Toivotaan, että sinun tapauksessa palvelu jatkuu myönteiseen malliin.
    Kyssäkaalilla on upean väriset varret.

    VastaaPoista
  2. Ainakin tuo täällä käynyt vahinkotarkastaja oli ihan asiallinen. Mutta pahoin pelkään, että tässä joutuu ennenpitkää vääntämään kättä niistä korvauksista. Tietysti hienoa olisi jos taistelematta korvaukset saisi.

    VastaaPoista