sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Ahistaa…

Perhanan vesivahinko.
Viime tiistaina tuli vakuutusyhtiön valtuuttaman saneerausliikkeen vahinkotarkastaja tänne tutkimaan tuhoja. Poika viipyi täällä tunnin jos toisenkin. Aamukahdeksalta tuo tuli ja kolmisen tuntia sitten meni paikkoja syynätessä ja mittausreikiä poratessa.

Ihmettelin vähän työ- ja toimitatapoja, seurasin kaveria ihan joka paikkaan, missä mittasi. Kyselin sitten vähän ja kävi ilmi, että on aikas vihreä tapaus - aloittanut työt ko. yrityksessä noin kaksi kuukautta sitten. Ei ihmekään siis, jos koko ajan soitteli ja kyseli neuvoja muilta.

Kosteusarvot tuli mitattua useammastakin kohdasta, siis niistä, joihin annoin luvan porata reikiä.  Viime syksynä laitettuun eteisen lattiaan en antanut porata. En, vaikka kuinka monta kertaa kysyi. Ei vaan mennyt perille - että lattia on uusi, mutta uskoihan tuo, kun painokkaasti kielsin. Olisi tuo porannut olohuoneeseenkin, vaan samaa perustelua käytin, kun eteisenkin osalta. Totesin, että ne eteisen kosteusarvot voi mitata sitten, kun keittiön lattia puretaan. Sieltä välipohjan kautta voi sitten mittailla myös olohuoneen tilanteen. 

Tilannehan olisi ollut ihan toinen, jos eteisessä olisi vanha lattia, mutta jotenkin ei vaan tuntunut oikealta porailla reikiä uuteen lautaan. Entäs sitten, jos siellä ei vaurioita olisikaan - kyllä olisi tullut porattua porausreiät ihan turhaan. No, kartoittakoot loput sitten purkutyön yhteydessä. Siinä työskennellessään tuo piirsi pohjapiirroksen, vähän nauratti, kun ovetkin vähän lipsahtivat kummallisiin kohtiin, mutta saa tuosta vahingon laajuuden kuitenkin selville. Alla kuva tarkastajan raportista, eli noin puolet keittiöstä siinä sitten meni. Ja on se todennäköistä, että vesi on päässyt sinne eteisen puolellekin ja kellariin. Perhana.



Aika paha tuo tilanne on. Tuolta on lattiaa kastunut useamman neliön alalta. Samoin seinä tiskipöydän takana on mennyttä. Se joudutaan purkamaan, ainakin osittain. Ei kiva. Tämä on hirsirunkoinen rintamamiestalo ja senhän arvaa että homma on melkoisen hankala, kun joudutaan kengittämään vanhaa rakennusta. Ja entäs sitten miten kauan menee kuivattaessa… Perhana.

Sain torstaina raportin tuosta tarkastajan käynnistä. Oli se kokonaisuudessaan aika karmaisevaa luettavaa. Siitäpä sitten heti soittelin vakuutusyhtiöön, ihan sen takia, että kuulisin miten homman kanssa edetään.  Ihan asiallinen ja mukava mieshenkilö sieltä vastasi. Nyt tiedän miten homma hoituu. Samantien soittelin sitten sinne saneerausyritykseen, josta luvattiin olla maanantaina yhteydessä. Vähän venyy tämä korjauksen aloittaminen näin loma-aikaan. Perhana.

Tuon keittiön lattian piti olla meillä remonttilistalla seuraavana. Puutavara koolauksiin ja muutakin tarviketta on jo valmiiksi hankittuna. En halunnut kahta peräkkäistä kesää viettää remppatyömaalla, siksi hommia ei vielä tänä vuonna aloitettu. Tarkoitus oli, että ensi keväänä sitten… Vaan nyt sitten kävi näin.

Jaa-a meilläpä nyt sitten nähtävästi tehdäänkin niin, että korjataan koko keittiö kaappeja myöten kertalinttuulla kuntoon. Vakuutus maksaa viulut vuodon pilaaman lattian, seinän ja pilalle menneiden keittiökalusteiden osalta, itse maksellaan sitten loput. Eihän tässä muukaan auta, kun en enempää eriparikalusteita keittiöön enää halua. Noita vanhan mallisia, mitä siellä on, ei saa enää mistään.  Perhana.

Olisin kyllä tullut ihan hyvin toimeen ilman tätäkin riesaa. Tässä vaiheessa alkaa ahistaa, sama homma kuin viime vuonna. Työt alkavat itsellä ensi kuun puolivälissä, käy taas niin, että joutuu jättämään miehen vahtimaan remppamiehiä. Noiden koirien kanssa ei uskalla vieraita taloon päästää ilman, että on isäntäväkeä paikalla. Koiruudet osaavat avata väliovet ja kaiken lisäksi osa väliovista puuttuu. Varsin kimuranttia.  Perhana.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Mikäs on ollessa - korjatussa kasvihuoneessa

Kasvihuoneremontin jälkeen olen nyt pikkuhiljaa laittanut sen sisätiloja kuntoon. Istutellut kasvulaatikoihin ne kasvit, jotka tähän asti ovat asustaneet ruukussa odottamassa. Ja olen tuossa päivän mittaan muutenkin siistinyt ja raivannut paikkoja.

Kirsikkatomaatit alkavat olla jo poimintakunnossa, kuva on otettu toissapäivänä ja kahden päivän aikana ovat nuo loputkin tuosta tertusta punertuneet siihen malliin, että voisi jo tuoda tuolta syötäväksi.


Kasvihuoneessa yrtit ovat päässeet vanhalle paikalleen, eli seinustalla roikkuu kolme parvekelaatikkoa, joissa on timjamia, kirveliä, sitruunabasilikaa, kanelibasilikaa ja jotain kolmatta basilikalajia - mitä lie - oli nimilappu haalistunut niin, etten saanut siitä enää selvää. Ovat reppanat asustaneet tähän asti liian pienissä ruukuissa missä sattuu. Kylvin kaiken mahdollisen helposti siirreltäviin pieniin ruukkuihin tänä vuonna, kun oli tiedossa, että kasvihuone mahdollisesti saadaan viimeinkin korjattua. Eli mitään pysyvämpiä  asumisjärjestelyjä en kasveille sinne tehnyt, ennen kuin nyt.

Munakoisoja kasvihuoneella on kasvamassa viisi kappaletta, yksi nistä kukkii jo vallan mukavasti. Hieman ovat myöhässä, mutta toivottavasti ehtivät ennen syyskylmiä edes jotain tehdä. Muutama taimilaatikkokin siellä vielä on, myöhään kasvimaalle istutettavia taimia täynnä, pitäisi vaan ehtiä siirtää ne sinne.

Olen kasvattanut kasvihuonekurkut tänä vuonna ruukuissa piharakennuksen seinustalla, todella aurinkoisessa ja paahteisessa paikassa. Kaksi yksilöä siellä niitä on kasvanut ja yksi kurkku on jo popsittu parempiin suihin. Jokin ongelma noilla kurkuilla näyttäisi olevan, kellastavat vähän lehtiään ja ovat muutenkin hieman aneemisen näköisiä. Laitoin tuossa nokkosvettä tulemaan, luultavasti tokenevat nokkosvesikuurilla, ainakin niin toivon.



Kun tuo uusi kasvihuone valmistui, siirsin kurkut kasvihuoneen edustalle. Ostin muutaman rakennuspaljun alennusmyynnistä jo viime vuonna. Nuo ovat sellaisia mustia tylsän näköisiä muovirumiluksia, mutta vallan käyttökelpoisia kasvilaatikkoja, kunhan vain muistaa tehdä muutaman reiän pohjaan liikavettä varten.



Laitoin tuollaiset penkinreunukset noiden laatikoiden ympärille - kummasti muuttui paljujen ulkonäkö miellyttävämmäksi, ainakin minusta. Noita reunuksia sain todella edullisesti Heikkisen kukkatarhalta Kuopion läheltä. Harmi vaan, että 2.50 euron hintaisina olivat kelvanneet muillekin kävijöille. Nappasin siitä lavalta viimeiset. Tuohon hintaa olisin niitä ostanut vaikka parikymmentä, normaalistihan nuo ovat melkein kympin.  Ne pitäisi vielä jossain vaiheessa sutaista tervamaalilla, niin kestävät kauemmin.  Muuten tuon kasvihuoneen välipuita voisi vähän myös siistiä, vaikka valkoisella maalilla. No, kattoo nyt mitä ehtii ja mitä ei.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Pellolla vihertää ja keittiössä tulvii

Nyt alkaa jo näyttää mukavalta tuolla kasvimaalla. Vihannekset sun muut kasvavat sen kun kerkiävät. Kyssäkaalia olen laittanut tänä vuonna myös porrastetusti kasvamaan.


Ensimmäiset alkavat jo olla siinä vaiheessa, että kohta voi alkaa korjaamaan satoa.  Ei ihan vielä, mutta kohta.

Maissit ovat venyneet ihan kiitettävästi pituutta.



Kyllä niitä tähkiä vielä jokusen viikon joutuu odottamaan, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää nuo ehtivät kyllä tähkiä tekemään.

Kasvilaatikot pullistelevat liitoksissaan, niin hurjaa on sinne istutettujen kasvien kasvu ollut.



On se vaan jännä juttu, että istuttaessaan sitä ei koskaan muista, että tilaa pitää olla jokaisella lajilla ja rutkasti. Vaan vielä nuo tuolla tulevat toimeen sulassa sovussa keskenään, sitten kun alkavat kärsiä liiasta lähentelystä teen niille pesäeron. Osan kun voi siirtoistuttaa tuonne kasvimaan puolelle.

Tänä kesänä kaikki kasvaa ihan kivasti, päinvastoin kuin parina viime vuonna. Kahtena kesänä tuolla pellolla on ollut varsinainen vedenpaisumus, sateiset kelit aiheuttivat sen, että siellä suorastaan tulvi. Vesi seisoi isoissa lammikoissa ja kasvit kuolivat liikaan märkyyteen. Tämä vuosi on ollut huomattavasti poutaisempi ja kuivempi, onneksi.

Mutta jos ulkona ei tulvi, niin sitten tulvii sisällä - näköjään. Viime viikolla perjantaina myöhään iltapäivällä, huomasin, että keittiön tulovesiputki oli sanonut työsopimuksensa irti ja päästellyt vedet pihalle. Ei nyt mitenkään ryöppyämällä - vaan sillälailla vaivihkaa ja salaa, että oli ehtinyt kastua paikat melkoisesti ennen kuin vettä alkoi tulla tiskipöydän kaapin alta esiin.  Harmittava juttu. Ei siinä muu auttanut kuin kuivata ja kuivata ja ihmetellä, mistä ihmeestä se vesi oikein tulee. Soitin seuraavana aamuna heti kun kello löi seitsemän paikalliseen putkiliikkeeseen. Kymmenessä minuutissa olivat paikalla. Ja siinä samantien korjasivat molemmat tulovesiputket .

Ajattelin jo horisontissa siintävää henk. kohtaista konkurssia, putkihommat kun ei niitä halvimpia ole, ja tässä nyt on vettä päässyt rakenteisiin asti aikalaille.  En edes tullut ajatelleeksi vakuutuksia - tässä kun on äitini aikaan ollut pelkkä palovakuutus. Jotenkin vaan ei tullut mieleenkään mikään korvauspuoli.  Mutta putkiliikeen omistaja, joka tänne yhdessä sen putkimiehen kanssa tuli, kysäisi siinä ohimennen vakuutuksia… Enpä ollut muistanut, että vakuutin paikan heti ensitöikseni vähän paremmin. Olipa hyvä, että huomasivat ihmetellä asiaa. Lukaisin siinä pikaisesti vakuutusehdot, ja siellä oli kuin olikin listattuna myös LVI-vahingot!

Seuraavaksi tietysti olin vakuutusyhtiöön yhteydessä. Yllättävän hyvän palvelun sain, lupasivat myös tuon ensimmäisen puhelun aikana kuitata 250 euron omavastuuni sillä, että itse olen hoitanut siivosutyön ja raivauksen vahingon jäljiltä.  Jos näin tosiaan käy, en kyllä kadu yhtään tuon vakuutuksen ottamista.

Nyt tunnin kuluttua vakuutusyhtiön sopimusliikkeestä  (tuolta isommasta kaupungista 50 kilometrin päästä - paikallisen putkiliikkeen palvelut kun vakuutusyhtiölle ei kelvanneet) pitäisi tulla vahinkotarkastaja tässä aamutuimaan toteamaan onko vahinkoa ja mitä tehdään jos on. Saas nähdä kuinka käy - meneekö koko keittiön lattia uusiksi. Tiskipöydän alakaappi ainakin on pilalla, samoin osa lattiaa kaapin alta ja vierestä. Ihan on mielenkiintoista nähdä miten tämä nyt toimii - vai toimiiko ollenkaan. Toistaiseksi siis ainakin puhelimessa ovat olleet vallan avuliaita ja korvausta on luvattu - mutta nähtäväksi jää…

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Satokausi korkattu

Hain eilen ensimmäiset kesäkurpitsat kasvimaalta. Nämä kolme yksilöä pääsivät perunoiden ja jauhelihan kanssa kesäkurpitsavuokaan.  Tein valtavan annoksen ja melkein kaikki meni. Oli se vaan niin hyvää. Yrtit sapuskaan keräsin myös omalta maalta. Tällä kertaa lisäsin perunoiden päälle myös pinaatinlehtiä, antoivat mukavasti makua perunalle.  Kesäkurpitsa on niin vetistä, että uuniruokana se tulvii pannun yli, jollei sinne pohjalle laita jotain imemään nestettä, olen käyttänyt perunaa tai pastaa tuohon tarkoitukseen.




Hurjasti niitä on tulossa. Tämä Diamand F1 lajike tekee tasalaatuista ja suoraa tumman vihreää hedelmää. Tämä on yksi niistä harvoista hybridilajikkeista, joita täällä viljelen. En aio tuosta siemeniä kerätä, joten ei haittaa, vaikka se hybridi onkin.

Tänä vuonna porrastin hieman kurpitsansukuisten kasvatusta. Ensin menivät multiin vihreät kesäkurpitsat ja sitten keltaiset. Muutaman päivän eron kasvuun lähdössä huomaa selvästi nyt.



Keltaiset vasta alottelevat, kun vihreä pukkaa satoa jo täyttä päätä.

Tämä vuosi on papuvuosi. Papuja laitoin vallan mahdottoman määrän kasvamaan. Tai ehkä se nyt ei ole mahdoton määrä, mutta vähän vajaa sata kappaletta niitä tuolla pellolla oleskelee.

Ensimmäistä kertaa kasvatan salkopapua. En hätäpäissäni keksinyt mitään mihin se voisi kiipeillä, joten improvisoin jonkinlaisen tuen noista tukikepeistä.


Nyt näyttää vähän siltä, että nuo 180 sentin kepit jäävät vähän lyhyeksi. Mitenköhän korkeaksi tuollainen salkopapu oikein kasvaa…

Kaikki pavut kituivat jostain syystä kesäkuun. Onneksi ovat nyt ottaneet kasvuvajeen kiinni heinäkuun puolella ja näyttäisivät voivan vallan mainiosti.



Kukkia ainakin piisaa, ja sehän tarkoittaa suotuisissa oloissa sitä, että papujakin tulee. Toivottavasti kelilt pysyvät hyvinä, niin saisi pakastimen täytettä kerrankin riittävästi.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

No nyt on ovi

Viikko sitten oma poika ja pari pojan kaveria käväisi viettämässä viikonlopullisen aikaa täällä, vähän remuten karnevaaleilla ja talkoohommissa. Kasvihuoneen rakennus jäi nuorilta vähän vaiheeseen, siitä jäi puuttumaan se ovi. Itse en tässä ajassa ja paikassa ole siinä kunnossa, että edes kuvittelisin jotain tuollaista itse laittavani, vaan eipä hätää mitään, nyt viikonloppuna se ovi siihen sitten saatiin. Jes!

Kävi nimittäin niin, että kaksi entistä oppilastani tulla tupsahti vanhaa opea tapaamaan. Toki kysyivät jo muutama viikko sitten, että saako tulla.  Silloin mietin, että mikä ihme juttu tämä nyt on, mutta eihän sitä kieltääkään voinut.  Vallankin, kun kysymys kuului: ”onks sulla jotain maalaishommia siellä?”  Nämä kaverit siis ovat ajalta ennen kuin muutin tänne nelosvyöhykkeelle ja olin pääkaupunkiseudulla eräässä toisen asteen oppilaitoksessa töissä. On niitä muutama jäänyt niiltä ajoilta - satakunta - jotka edelleenkin pitävät yhteyttä, pääasiassa somen kautta, mikä sinänsä on ihan kiva.

Muutaman aamyön puhelun olen vuosien varrella saanut: ”oot sä kyllä hyvä jätkä” -tyyliin.  Mutta tämä ”saako tulla käymään” oli nyt lajissaan ensimmäinen - matkaa tänne kertyy melkoisesti sieltä pääkaupunkiseudulta - eli ensin kuvittelin että kyseessä nyt on joku ”juju”.

Vaan kuinkas ollakaan, perjantaina nuoret miehet saapuivat hyvässä järjestyksessä, majoittuivat tuonne piharakennukseen ja lauantaina sitten alkoivat paiskia töitä. Kasvihuone sai ovensa ja meikäläinen kiittää =).

Mies sai rauhassa keskittyä raivaamaan ja lajittelemaan loppuja rakennusjätteitä tuolta piharakennuksen takaa, kun pojat hääräsivät kasvihuoneen kimpussa.



Tänään puolen päivän maissa sitten poistuivat ja miehenikin huokaili, että olipa kohteliaita ja hyvin käyttäytyviä nuoria miehiä.  Ihan kiva kun kävivät ja en varmaan panisi pahakseni, vaikka tulisivat joskus toistekin. =)

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kasvihuone ilman ovea

Viime viikonloppu mennä hurahti nuorison pelmahtaessa paikalle. Nuorisolla nyt tässä yhteydessä tarkoitan perheen nuorisoedustajaa ja kahta hänen kaveriaan. Tulivat viikonlopuksi vähän talkoilemaan ja juhlimaan paikallisille karnevaaleille.

Piharakennuksen tien puoleinen pääty siistiytyi päivässä, rakennuksesta puretut kattolaudat ja palkit lajiteltiin kunnon ja koon mukaan pinoihin. Samalla niistä poistettiin törröttävät naulat. Kyllä nyt kelpaa kun kaikki se törky on siisteissä pinoissa, eikä näytä kaatiskamalta enää ollenkaan.

Meillä on ukkokullan kanssa väännetty kättä noista purkulaudoista ja kattohuovan paloista pitkään ja hartaasti. Mies tyypilliseen keskieurooppalaiseen tapaan olisi halunnut kuljetuttaa kaiken kaatopaikalle. Itse olen ollut sitä mieltä, että miksi hyvää puutavaraa pitäisi kaatikselle viedä - vanhaa puutahan se on, mutta varsin käyttökelpoista - ainakin kasvilaatikoiden rakenteluun ja jos ei muuhun, niin saunapuiksi. Kattohuopaakin mielestäni voi uusiokäyttää puupinojen sadesuojana. Ja kaiken huipuksi tuota tavaraa on tuolla niin paljon, että sen kaatikselle raijaamisesta joutuisi pulittaamaan melkoisen pitkän pennin.

Voi että oli ilo kuulla kun yksi nuorison edustajista ensimmäiseksi sanoi, että hei, eihän tätä hyvää huopaa roskiin kannata laittaa. Hymyilin sisäänpäin koko loppupäivän =). Nyt on rikkinäiset ja huonot palat yhdessä kasassa odottamassa kaatopaikalle pääsyä. Hyvät on sijoitettu siististi lautapinojen päälle suojaamana sateelta.



Sunnuntaina pojat sitten hyökkäsivät kasvihuoneen kimppuun. Kasvihuoneen kattohan tuli alas keväällä, muovinriekaleet vain lepattivat ilosesti tuulessa. Väliaikaisratkaisuna katoksi sitten laitettiin pressu. Suurin osa seinäpalkeista oli lahoja, ja osa melkein poikki. Joten jo oli aikakin sitä vähän korjata. Korjaamista olen suunnitellut jo useamman vuoden, mutta eipä tuo ole onnistunut ennen kuin nyt.


Kovin kauan vei nuorisolta sunnuntaisen aamukooman selvittely. Herättelin nuoret miehet puoli kymmenen aikaan. Aamukoomasta selvisivät parissa tunnissa ja sitten kasvihuoneen uudelleen rakentaminen alkoi. Ehti siinä päivän mittaan yli pyyhkäistä yksi ukkoskuurokin kastellen rakentajat ja kaiken muunkin ihan litimäräksi. Lopputulema oli se, että lopettivat iltakymmenen aikoihin, jolloin kasvihuoneesta vielä puuttui ovi. Oli nuorten miesten lähdettävä ajelemaan takaisin pääkaupunkiseudulle - kuulemma olivat perillä vasta kolmen aikaan aamuyöllä. Vähän turhan pitkäksi venyi päivä pojilla, minua ihan harmitti, kun koko päivän ja illan joutuivat ahertamaan, kun eivät isommin halunneet hommaa kesken jättää.

Vanha Kasvihuone oli ainakin kymmenen vuotta vanha ja sen kyllä huomasi.



Tukipuut pullistelivat vähän minne sattuu ja ihmetyttää, millä ilveellä se edes enää pysyi pystyssä. Kohtuullisen nopeasti se saatiin purettua, mutta uuden tekeminen sitten kesti vähän pitempään.

Uudesta en kuvaa vielä ole saanut - sadetta kun on täällä piisannut ja juuri silloin, kun ei sada, ei ole sattunut kameraa mukaan tuonne pihalle.

Hurjan urakan tekivät, en olisi yksin tuosta selvinnyt vaikka koko kesän siellä olisin huhkinut. Lopputulos on kerrassaan loistava, uusi kasvihuone on siisti ja nätti ja varmaan muutaman vuoden taas kestää.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Satotoiveita

Kasvihuoneessa asuva paprika voi paksusti. Näyttää jo vähän siltä, että kohta alkaa vaihtaa väriä.
Kohta… kohta sieltä voi jo paprikaa napsia.




Kesäkurpitsat kukkkivat jo ihan mukavasti.



Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, pari viikkoa vielä ja saadaan ensimmäiset omat kesäkurpitsat.

Vanha iso kasvilaatikko alkaa täyttyä vähän liiaksikin.

Porkkanat, meirami ja mangoldit ainakin antavat satoa tänä vuonna.

Kultajuurikkaat, pillisipulit ja valkosipuli näyttävät voivan hyvin myös.


Valkosipulia en ole aiemmin täällä kasvattanut, joten mielenkiinnolla odotan miten siitä saa satoa.
Olen kokeeksi nyt istuttanut sitä kolmeen eri paikkaan, eli pitäisi olla suuremmat mahdollisuudet onnistua.

Melko hyvältä siis näyttää kasvimaalla ja laatikoissa - ainakin tässä vaiheessa.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Uusherännäisiä karkulaisia

Tänä kesänä täälllä on löytynyt vaikka vallan mitä mielenkiintoista kasvia ja kukkaa pitkin peltoa ja pihan laitoja. Jostain kumman syystä tuolla kukkii sellaisia kasveja, joita en ole vuosikymmeniin täällä nähnyt. Siis sellaisisa kukkia, joita mummoni joskus muinoin täällä kasvatti. Uskomattoman kauan ovat nuo siemenet tuolla säilyneet.

Ulkorakennuksen oven pielessä kasvaa nyt tällaisia. Miten lie siemenet päätyneet tähän, näitä kasvoi tuolla ihan toisessa suunnassa joskus kauan kauan sitten.



Siinä on näitä ihan vain muutama, mutta sen verran kuitenkin, että mukavan vaaleanpunaisen väriläiskän siihen tuovat.

Vähän matkan päässä kasvaa pari -kolme tällaista.



Jännän näköinen kukkkarypäs ja värikin on ihan kiva.

Sitten tuolla kuusien alla, pihapiirin ulkopuolella, on myös yksi punainen väriläiskä.



Näitäkään en täällä ole nähnyt varmaan 30 vuoteen. Eilen illalla myöhään katselin ikkunasta tuota punaista länttiä kuusen alla, mietin pitkään, mikä ihme se on. Tänä aamuna sitten piti mennä tarkistamaan ja kukkiahan siellä kasvoi.

Vielä oudompi uusherännäinen on tuolla rannassa, noin kolmen- neljänkymmenen metrin päässä talosta.



Siellä pajujen joukossa kasvaa nyt tällainen pensas.

Tätä pensasta oli mummollani pihan ympärillä tuulensuojana. Kasvavat melko korkeiksi, parin kolmen metrin mittaisiksi ja tekevät kohtuullisen tiheän lehvästön. Aikanaan, kun talo siirtyi äidilleni, nuo pensaat revittiin tuosta pihasta ja hävitettiin kokonaan. Tilalle istutettiin siperianhernepensasta. Minua on jo jonkin aikaa harmittanut se siperianhernepensas, ja olen miettinyt hankkivani samanlaisia pensaita, siis niitä mitä siinä alun perin olikin.

Helpommin mietitty kuin tehty, olen nyt jo pari kesää katsellut taimistoilla, josko tuota pensasta löytäisin. Eipä ole löytynyt, samantyyppisiä ja näköisiä löytyy kyllä, mutta huomattavasti pienempiä sekä kukinnoltaan, että lehdiltään. En tuon nimeä tiedä, se nimittäin kuuluu sarjaan kasveja noin 70 -vuden takaa.

No nyt niitä tuolla on, eipä tarvitse ostaa, kun ovat näköjään sittenkin jääneet tontille asustamaan. Täytyy varmaan jossain vaiheessa yrittää siirtää niitä lähemmäksi taloa.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Apuva - se on kahden aarin kasvimaa =)

Tänä aamuna tein järkyttävän havainnon. Kavismaani on paisunut yli kahden aarin kokoiseksi. No ei ihmekään, ettei mitään muuta ehdi enää tekemään. Kasvismaa syö kaiken ylimääräisen ajan. Eilisen rankkasateen jättämiä jälkiä tiiraillessani, aloin pohtia, kuinka iso tuo pläntti tuolla itse asiassa on. Mietiskelin, että aitaa on siinä käytetty kolmella sivulla 50 metriä, eli yhden sivun pituus on noin 16 metriä. Pikainen laskutoimitus tuo tulokseksi yli 250 neliötä - eli reilut kaksi aaria. Niin, ja sitten tietysti päälle vielä nuo kasvilaatikot - eli kaiken kaikkiaan kasvisviljelypinta-alaa olisi noin kolmen aarin verran. Ainiin, ja sitten vielä yhdeksän neliön kasvihuone… Huh-huh.



Sateen jälkeen näyttää taas ihan älyttömän vihreältä. On taas turhan paljon rikkaruhoja kitkettäväksi. No, eipähän ole ongelmaa siinä mitä tekisi, kun pellolla saa vietetyksi tunnin jos toisenkin rikkaruohorumban merkeissä.



Tein pari kaarevaa kohopenkkiä aidan nurkkaan, niissä asustaa kurpitsansukuisia kasveja. Ideana tuossa oli se, että kunhan alkava kasvaa kunnolla, ohjailen ne tuohon aitaan riippumaan. Tai ainakin yritän - kurpitsansukuiset kun osaavat olla kasvusuunnassaan varsin itsepäisiä - eli yleensä aina mennään sinne minne ei pitäisi.




Säästyy tilaa muille kasveille jos tuo suunnitelma onnistuu. Ovat melkoisen kitukasvuisia vielä tässä vaiheessa. Odottelen täällä innokkaasti jonkinlaista kasvuspurttia. Nuohan ovat aika vikkelliä kasvamaan, sitten kun alottavat.




Aidan viereen aiemmin istuttamani tomaatit alkavat nyt puskea raakileita ihan urakalla. Jotkut niistä ovat tarvinneet vähän lisätukea aidan lisäksi, mutta suurin osa pärjäilee todella hyvin aitaan nojaillen.

Ei vaan, tarttis varmaan taas lähteä peltohommiin, ei ne rikkaruhot sieltä yksinään postu, kyllä niitä pitää avittaa ja paljon. =).