Pikkuriiviöitä pihamaalla

Onpa saanut takapihan nurmikko kyytiä viime päivinä. Siellä nimittäin vieläkin on talven jäljeltä siivoamatta aikamoinen määrä lintulaudalta tippuneita auringonkukansiemeniä. Pikkuoravien kannalta katsottuna tuo on varsin optimaalinen tilanne. Niitä oli kokonaista neljä kappaletta siellä kaivamassa. Tuo on rouva oravan toinen poikue jo. Vajaa kuukausi sitten oli selvästi havaittavissa, että rouva imetti. Se kävi tuossa lintulaudalla säännöllisesti tankkaamassa ja ajamassa edellisen poikueensa penskoja pois, niitäkin oli neljä. Nyt sitten on tämä kakkospoikuekin lähtenyt pesästä.

On ne vaan ylisööttejä nuo pienet oravanpoikaset. Mutta pian ne tuosta kasvavat.

Ei mene montaakaan viikkoa kun lähtevät tästä pihapiiristä etsimään omaa reviiriä.

Pikkuvarpusenkin kaikki poikaset ovat jo lähteneet pesästä
Kovin ne piinaavat vanhempiaan, ruokaa pitäisi saada ihan suuhun asti, vaikka osaavat sitä jo itsekin hankkia.

.Hurjaa piipitystä ja sirkutusta ja vallan mahdotonta menoa tuossa on ollut.
Sadekuuron sattuessa tosin hiljentyvät melko nopsaan. Ja vaikka muuten toisiaan ajavatkin takaa, sateella pitää hakeutua suojaan

Niistä tulee kumman seurallisia, kun sade yllättää ja ilma viilenee äkisti. Nämä kaksi hakeutuivat toistensa viereen heti kun alkoi sataa kovempaa.
 

Ja mikäs sen mukavampaa…

 

 

.

… kun kyyhöttää siskolikan tai velipojan vieressä lämmittelemässä, varsinkin kun sataa kaatamalla