tiistai 18. kesäkuuta 2013

Pikkuriiviöitä pihamaalla

Onpa saanut takapihan nurmikko kyytiä viime päivinä. Siellä nimittäin vieläkin on talven jäljeltä siivoamatta aikamoinen määrä lintulaudalta tippuneita auringonkukansiemeniä. Pikkuoravien kannalta katsottuna tuo on varsin optimaalinen tilanne. Niitä oli kokonaista neljä kappaletta siellä kaivamassa. Tuo on rouva oravan toinen poikue jo. Vajaa kuukausi sitten oli selvästi havaittavissa, että rouva imetti. Se kävi tuossa lintulaudalla säännöllisesti tankkaamassa ja ajamassa edellisen poikueensa penskoja pois, niitäkin oli neljä. Nyt sitten on tämä kakkospoikuekin lähtenyt pesästä.


On ne vaan ylisööttejä nuo pienet oravanpoikaset. Mutta pian ne tuosta kasvavat.



Ei mene montaakaan viikkoa kun lähtevät tästä pihapiiristä etsimään omaa reviiriä.

Pikkuvarpusenkin kaikki poikaset ovat jo lähteneet pesästä
Kovin ne piinaavat vanhempiaan, ruokaa pitäisi saada ihan suuhun asti, vaikka osaavat sitä jo itsekin hankkia.



.Hurjaa piipitystä ja sirkutusta ja vallan mahdotonta menoa tuossa on ollut.
Sadekuuron sattuessa tosin hiljentyvät melko nopsaan. Ja vaikka muuten toisiaan ajavatkin takaa, sateella pitää hakeutua suojaan


Niistä tulee kumman seurallisia, kun sade yllättää ja ilma viilenee äkisti. Nämä kaksi hakeutuivat toistensa viereen heti kun alkoi sataa kovempaa.


Ja mikäs sen mukavampaa…


 
 
.
… kun kyyhöttää siskolikan tai velipojan vieressä lämmittelemässä, varsinkin kun sataa kaatamalla

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Vetistelyä

Toissayönä oli sataa ropistellut huimat 15 milliä vettä. Sen, että on satanut huomasi heti. Kasvismaalla oli yön aikana tapahtunut hulppeaa kasvua - rikkaruohojen siis. Pahuksen juolavehnät olivat puskeneet muutaman sentin versot ja ai että oli jo vihreetä joka paikassa. Harmi vaan, että vain rikkaruohot äityivät kasvamaan. Kaiken huipuksi vielä illalla myöhään kastelin kaikki kasvit, kun kuvittelin, että hienot kelit jatkuvat. Aamu valkeni jossain vaiheessa aivan uskomattoman harmaana ja varsin viileänä. Puutarhamotivaatio nollassa, tuonnekko siis pitäisi mennä juolavehnäntappohommin jossain vaiheessa. Ei isommin innosta moinen, sateella ainakaan. Vettä sittemmin tiristeli vielä toiset 15 milliä, joten kohtuullisen vetisissä lukemissa oltiin, Onneksi veden tulo oli sen verran verkkaista kuitenkin, että kaikki imeytyi hyvässä järjestykessä maahan, eikä lammikoita jäänyt peltoon yhtään.

Jokunen päivä sitten kiertelin ”tiluksilla” kameran kanssa, ja muutama kuvakin tuli otettua, vaikka jotenkin tuntui siltä, ettei kuvattavaa juurikaan ollut.

Roikkuorvokeissa (amppelissa) pörisi vallan mahdottomasti kaikenlaisia öttiäisiä.


Pitihän siitä suurimasta ötökästä kuva ottaa, tuo kaiketi on jonkinlainen kukkakärpänen.

Vanha koristeparsa on lähtenyt valloittamaan maailmaa.


Tänä aikana kun olen täällä tiiviimmin asustellut, se on tuplannut aluevaltauksensa. Kohta sen aluevaltauksia varmaan pitää vähän rajoittaa, ennen kuin on koko etupiha parsan vallassa. Kun nyt sais tuon kasvimaan valmiimmaksi, voisi aloittaa kukkapenkkien perkauksen. Vai jättäiskö sen tekemättä tänäkin vuonna…

Bloggerissa jokin mättää tosi pahasti. En saa kirjoituksia julkaistua ilman ekstrakikkailuja, se vain ilmoittaa, että tyhjää url-osoitetta ei saa olla. Onpa outo julkaisujärjestelmä kaikkine bugeineen. Pitäisi aina katsoa, että juttu tosiaan tulee julkaistuksi, vaan eipä tuota aina muista. Osasyynä ongelmiin voi kyllä olla käyttämäni selainkin. No, näitä juttuja, jotka luonnosasteelle tuonne jäävät, joutuu aina vähän fiksailemaan, siinä vaiheessa kun huomaa, että pahus - ei se tuotakaan ole julkaissut.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Kasvismaa

Kasvimaa on nyt uudelleen aidattu jotenkuten, tai sanotaanko, että aidattu riittävästi.
Aidan tarkoitushan täällä on vain pitää nuo kaksi touhottajaa koiraa poissa penkeistä. Hyvin toimii, vaikka tuo kasvilaatikko tuossa edessä onkin koko pituudeltaan aidan osana.

Helppohan tuollaisen laatikon yli olisi koiruuden hypätä, tai vaikka kävellä siitä läpi. Vaan täällä on ihan muut otukset, jotka tuossa laatikossa ramppaa. Kyllä sen vaan niin on ollut, että kerrasta oppivat molemmat koirat, ettei laatikkoon ole asiaa.



Porttina tuossa aidassa on tuollainen köynnöstuki. Ihan kätevä tuokin, en tuollaiseen väliaikaiseen aitaan mitään sen kummempaa tarvitse.

Aita, vaikka rikki ihan joka puolelta onkin, toimii loistavasti myös tukena tomaateille, joita nyt olen istutellut aidan viereen muutaman.



Nämä kuvassa ovat Glacier -lajiketta, eivät kasva kovin korkeiksi, mutta sen verran kuitenkin, että tukea vähän kaipaavat.

Muuten tuolla kasvismaalla on sitten muutama kesäkurpitsa, pirusti papuja ja maissia ja kamalasti juolavehnän juuria.



Kaikkea kivaa siis löytyy, viimeksi mainittuja taidan lähteäkin kuopsuttelemaan pois, nyt kun on sellainen kelikin, että ulkona jaksaa vielä tähän aikaan päivästä paistumatta olla.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Istuskelua ja istuttelua

Viime viikko mennä hujahti paikkoja kuntoon laitellessa. Perjantaina poika tulla pelmahti pikaisesti käymään. Oli yhden yön ja jatkoi matkaansa. Mutta kylläpä alkoi tontilla tapahtua kun paikalla oli yksi miespuolinen henkilö lisää. Poika aloitti kuusiaidan leikkaamisen, se kun on miehelle ollut tekemätön paikka tähän asti. Kesken se homma kyllä jäi, mutta ukko sitten jatkoi työn loppuun asti sunnuntaina, joten nyt on siistimpää tontin tuollakin sivustalla.

Itse keskityin lähinnä kasvimaan perustamiseen. Miehet kun laittoivat aidankin takaisin paikoilleen, joten hyvä oli penkkejä tehdä ja perata aluetta juolavehnän juurakoista.  Juuri kun pääsi sillälailla hyvään vauhtiin ja vireeseen alkoi sataa.  Olen ollut tämän alkukesän ihan onnesta pinkeenä, kun on ollut kuivaa.  On pysynyt tuo rikkaruohopopulaatio kurissa ja sen takia on ollut helppo istutella taimia kasvimaalle.  Sateen sattuessa motivaatio katoaa saman tien ja sitten sitä vaan istuskellaan.
Kasvilaatikot alkavat olla puolivalmiita ja jo on aikakin, ollaan kuitenkin jo melkein kesäkuun puolessa välissä. Kahteen kasvilaatikkoon olen nyt laittanut sipulia ja valkosipulia. Niiden seuraksi olisi sitten kohtapuoleen istutettava ainakin kyssäkaaleja. Vielä en ole päättänyt mitä muuta laitan laatikkokasvatukseen tänä vuonna.

Yhdessä laatikossa oli talvehtinut tasan yksi kappale hopeasipuleita, miten liekin jäänyt huomaamatta sadonkorjuuaikaan. Vaan ihan hyvä, että jäi, se sai jäädä sinne siementämään. Jos sitä muistaisi sitten ottaa ne siemenet talteen, kun se aika on.  Hopeasipulia en ole pikkusipuleina paikallisista kaupoista löytänyt kuin kerran ja se on sellainen kasvi, mitä ehdottomasti haluan kasvattaa. Kai tarttee vaan yrittää siemenistä asti itse.


Aikas hyvään kasvuun tuo sipuli on päässyt jo, nyt vaan odotellaan, että kukkisi.

Vanhin laatikko on täyttynyt mukavasti, siellä on se muutaman vuoden ikäinen pillisipuli edelleenkin hengissä. Lisäksi sieltä löytyy kasapäin yrttejä ja selleriä. Toisessa päädyssä kasvaa porkkanaa, kevätsipulia ja kultajuurikkaita. Himpun verran olisi tilaa sielläkin, ehkä laitan sinne muutaman mangoldin, varjostamaan niitä yrttejä, jotka eivät paahteesta pidä. 


Aikaisemmin taisin jo kertoa, että joku tohelo otus oli siellä yön pimeinä tunteina pomppinut pitkin laatikkoa.


En sitten niitä jälkiä sieltä tasoittanut, kas kun olin vasta siihen kohtaan porkkanoita ja kevätsipuleita kylvänyt. Nyt ovat porkkanat itäneeet, eivätkä näytä olleen noista kuopista moksiskaan. Onneksi en sitä multaa sitten sotkenut tasaisemmaksi, nyt saadaan kuoppaporkkanaa = ).

Samaisessa laatikossa kultajuurikkaat ovat itäneet ja aloittaneet kasvunsa kohtuullisen kivasti.



Noita pitäisi jonnekin muuallekin laittaa, mutten ole vielä päättänyt minne.

Tässä oli muutaman päivän motivaatio puutarhanhoitoon hukassa. Istuskelin ja ihmettelin. Telkkariakin tuli katsottua pitkästä aikaa useampi tunti putkeen. Blogikirjoitus oli otsikkoa vaille valmis julkaistavaksi, vaan sekin sitten jäi. No, laitetaan eilisen päiväykselle, tälle päivälle kun on jo uudet kujeet. :D

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kasvua havaittavissa


Nyt on se aika vuodesta, kun linnut tuovat poikasiaan näytille tuohon pihapiiriin. Aamulla on kiva katsella kenen poikaset ovat jo lentokykyisiksi kasvaneet. Viimeisin vierailija oli pikkuvarpunen yhden poikasen kanssa, tutkailivat talven mittaan lilntulaudan alle tippuneita siemeniä yhdessä emon kanssa. Poikaselle näytti olevan epäselvää, mikä kaikki maassa on syötävää. Muutaman kerran sitä siinä sitten syötettiin ja fiksuna tyyppinä pieni oppi, että auringonkukansiemeniin kannattaa panostaa.


Eivät ne siinä kauan olleet, lähtivät pakoon kun käpytikka pelmahti paikalle. Mutta sen verran viipyivät kuitenkin, että yhden kuvan ehdin ottaa.

Kasvihuoneella on iloisia ylläreitä ihan joka aamu kun sinne menee. Siellä näyttäisi tapahtuvan eniten aina yön aikaan. Kasvit ottavat iloisisa kasvuspurtteja ja sehän on minulle mieluista. Kasvatan taas lähes kaiken taimiksi kasvihuoneella. On meinaan sen verran paljon noita variksen sukuisia lintuja tässä pyörimässä, että parempi katsoa kuin katua. Variksilla ja harakoilla kun on paha tapa käydä aina kaikki kylvökset sotkemassa.

Tänä vuonna istuttamani sipulit saivat taas kyytiä, mutta onneksi olivat rikkoneet vain kaksi. Edellisvuosista viisastuneena en istuttanut kaikkia sipuleita kerrallaan, eli oli mistä laittaa tilalle. Onneksi nuo variksen poikaset vielä toistaiseksi ovat pysytelleet tuolla aidan takana metsän puolella, ne nimittäin ovat niin uteliaita otuksia, että saa varoa, mitä tuonne pihapiiriin jättää. Kaikki tutkitaan ja pahimmassa tapauksessa tuhotaan. Tästä aktiivisuudesta tuolla on muutama reikäinen säkki hevosenlantaa piharakennuksen nurkalla, otusten kun ollut pakko tutkia mitä ne sisältävät.

Kelit ovat olleet upeita. Aurinko on paahtaa porottanut ihan joka päivä. Tosin saatiin tässä viikolla sellainen pieni sateenpoikanenkin, ihan muutama tippa tulla lotisteli alas ja ukkonenkin jyrähti pari kertaa. Vaan siihen se sitten jäi ja keli palautui varsin aurinkoiseksi. Jotenkin minusta on paljon parempi näin, siis että olisi kuivaa. On sen verran tuoreessa muistissa vielä parin viime vuoden vetistelyt ja tulvivat pellot. Tosin nyt eilen illan mittaan otti ja sataa ropisteli pitkään ja hartaasti ja sehän tietää sitä, että rikkaruohot intoutuvat kasvamaan taas. Onneksi ei mitään tulvavaaraa sentään vielä ole, mutta ihan reippaasti sitä vettä tuli. Ei kiva.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kasvilaatikon kuulumisia

Vanha kasvilaatikko on pikkuhiljaa täyttymässä. Vihersipulit ja porkkanat ovat itäneet melko hyvin. Muutama yrttikin siellä nyt oleskelee niiden seurana.

Alkuviikolla piipahdin tuolla isolla puutarhalla ja sieltä tuli ostettua muutama ruukullinen mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia.




Otin kokeiluun sitruunatimjamin. Tämä on minulle ennestään tuntematon yrtti, mutta ihastuin sen tuoksuun, kun kasvihuoneella sen kanssa lähempää tuttavuutta tein. Katsotaan nyt sitten miten tuota tulee käytettyä.

Laatikossa asustaa myös basilikaa, punaista ja sitä tavallista. Kasvihuoneella on kanelilbasilikaa tulossa, kunhan ne kasvavat vähän isommiksi pääsevät laatikkon myös.
Laatikkoon istuttamani basilikapuska näyttäisi viihtyvän muuten, mutta taitaa olla vähän liian paahteinen paikka sille tuossa. Tarttis varmaan joko varjostaa tai siirtää johonkin vähän varjoisampaan paikkaan.


Joku onneton tohelo otus käy öisin kävelemässä kasvilaatikon poikki. Siellä on nyt sitten jälkiä sikin sokin. Harmittavaa, se on sotkenut kylvökseni, mutta eipään tuolle mitään oikeastaan voi.

Kukkarintamalla ei oikeastaan ole mitään uutta. Täällähän ei isommin kukkivia kasveja ole, on enemmänkin suuntauduttu noihin hyötykasveihin. Pelastin muutamia perennoja ja sensellaisia remontin alta viime kesänä tuonne pellon laitaan lavakauluslaatikkoon. Vein ne siis sinne evakkoon siksi aikaa, kun tuossa kukkapenkeillä oli liikaa työmiestrafiikkia. Osa niistä kasvoi tuossa talon päädyssä, nyt siinä ei sitten kasva yhtikäs mitään, kun laitettiin talon ympäri se sorakierros.


Irikset ovat alkaneet kukkia. Noita oli tuossa päädyssä tasan kolme kappaletta kaksi vuotta sitten. Tänään laskin, että tuolla laatikossa niitä on ainakin tusina. Mukavaa, että lisääntyvät ja leviävät, ainakin nuo tuollaiset.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Aika on kortilla..

Sitä on aloitettava aikaisin, jos meinaa keretä. Meinaan tehdä puutarhahommat ennen kuin tulee liian kuuma. Tänään sitä aloiteltiin pirtsakkana jo noin seitsemän aikaan. Tietysti ensin pikalenkki koirien kanssa, sitten se tällähetkellä hössömpi otus narun jatkeeksi ja itse kasvihuoneeseen tutkailemaan ketkä ovat siinä kunnossa, että voisi jo kasvimaalle siirtää.

Rocky ei vielä ole oikein tottunut narun jatkeena olemaan, Ronja sen sijaan on iän myötä rauhottunut, eli sitä ei tarvitse enää kahlita. Se yleensä jääkin johonkin viiden kuuden metrin päähän meikäläisestä makoilemaan ja pitämään ympäristöä silmällä.  Rocky taas on aivan mahdoton. Liekö herralla liikaa testosteronia vai mitä, kun hössöttää niin älyttömästi. Sillä on ollut tapana lähteä nuolena tuonne parin - kolmensadan metrin päähän naapurin uroskoiralle rähjäämään, jos irti pääsee. En ole sitä voinut enää aikoihin pihalla irti pitää, ja se tietysti hankaloittaa elämää turhan paljon.  Aina kun pitää olla varuillaan, ettei koira pääse karkaamaan.

Nurmikkokin on saatu vähän parempaan kuosiin. Ja siitäkös räkättirastaat tykkäävät.



Parhaimmillaan niitä pyörii tuolla aamutuimaan vähintään tusina. Ei tuo räksä mikään erityisen kiinnostava tai kaunis lintu ole, mutta ihan mielelläni annan niiden putsata nuo nurmialueet ötököistä. Marja-aikaan sitten kyllä jo hätistelen niitä tontilta pois. Onhan niitäkin ihan kiva seurailla, vallankin aamutuimaan.

Eli kohtuullisen aikaisin aamulla hommat aloitin. Mies tosin veteli sikeitä sen kun kerkesi, ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Olin jo suurimman osan päivälle suunnitelluista puutarhätöistä tehnyt, kun suvaitsi ulkosalle saapua. On isäntä meinaan niin kippeenä, ettei ole tosikaan. Siis sen sormessa olevan puolentoista sentin haavansa kanssa nyt potee.  Ja tietysti, kun minä lopettelin hommia liian kuuman ilman takia, isäntä lähti sitten pihamaalle ruohonleikkuuseen. Joopa-joo, sitä on nyt nurmikkoa ajeltu neljä päivää putkeen.

Aika paljon sain aikaiseksi tuolla pellolla, ennen kuin aurinko alkoi liian kuumasti paahtamaan. Muutama kohopenkki tuli väsättyä. Maahan on nyt sitten vihdoin ja viimein laitettu kasveja kasvamaankin. Pari penkkiä on ihan tavalllisia puna- ja keltasipuleita. Neljä penkillistä löytyy pensaspapuja ja yksi penkillinen salkopapua.  Nämä eivät mitään hurjan pitkiä penkkejä ole, sellaisia parimetrisiä vaan.



Ovat ihan terhakan näköisiä pavunalkuja. Toivotaan, että satoakin jossain vaiheessa tulee.

Samalla kun tuolla pellolla huhhailin, tein vähän isommankin ja korkeamman penkin ja istutin sinne kolme Diamant F1 -kesäkurpitsaa. Ne kun olivat tuolla kasvihuoneella ja jo sen kokoisia, että oli jo aikakin päästä ulkoilmaan.  Tuo Diamant on ainoa F1 lajike, jota täällä kasvatan. Muuten pyrin hankkimaan aina noita perinnelajikkeita.

Laitoin tuossa vielä parikymmentä punasipulia yhteen kasvilaatikkoonkin, ihan siltä varalta, jos vaikka edelliskesien vesikatastrofit toistuisivat tänä kesänä. Vaikka toisaalta, nyt on ollut niin kuivaa, että on melko epätodennäköistä, että ainakaan ihan heti tuo pelto alkaisi tulvia, niin kuin aikaisempina vuosina.  Vielä pitäisi niitä valkosipuleita laittaa lisää kasvamaan. Mutta näin se vaan on, kesällä ei vuorokaudessa ole riittävästi tunteja kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Ei vaan pysty, ei kykene, ei taivu.  Mutta pikkuhiljaa hyvä tulee, jos tulee.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Sipulia ja selleriä

Kasvilaatikon valkosipulit voivat todella paksusti. Olen joka vuosi etsinyt valkosipuleita istutettavaksi, onnistumatta. No tänä keväänä onnisti, tuplasti. Sain työkaverilta kuusi kappaletta, kivasti jo kasvuun lähteneitä valkosipuleita. Ne päätyivät sitten tuonne kasvilaatikkoon.


Kuinka ollakaan, kun alkaa saamaan… niin… :D viikon kuluttua sain sitten toiselta työkaverilta pussillisen sipuleita, niitä oli siinä ainakin kilo. No nyt on valkosipulia =).

Jokin aika sitten laitoin lehtisellerinjämät juurtumaan vesikannuun. Se lähti upeasti kasvuun ja tuplasi kokonsa muutamassa viikossa. Sen jälkeen laitoin vielä kaksi muutakin sellerinloppua juurtumaan. Ne kaikki ovat nyt päässeet myös kasvilaatikkoon asustamaan.


Täytyy sanoa, että hyvältä näyttää. Tänä vuonna selleriäkin sitten saadaan, ainakin jonkin verran, kun ovat kesäkuun alussa jo tuon kokoisia. Sellerihän kasvaa ihan älyttömän hitaasti. Olen joka vuosi niitä yrittänyt kasvattaa, mutta aina ne ovat olleet sellaisisa kääpiökokoisia kasvukauden loppuessa. No tämä konsti nyt ainakin näyttäisi toimivan.

Käväisin tuolla paikallisella puutarhallakin tässä muutama päivä sitten. Sieltä mukaan tarttui piparminttu, ihan ulkonäön takia ja tuoksuuhan tuo melko pirtsakalta.

 

Samalla reissulla ostin myös yhden stevian. Viimevuotiset kun kuolla kupsahtivat kuivuuteen. Ne rakennusmiehet paketoivat kasvihuoneenkin tuota piharakennuksen kattoa laittaessaan, enkä päässyt sinne kasvejani kastelemaan. Sinne kuolla kupsahteli niiden viikkojen aikana paljon muutakin, mutta mitäs menneistä, uusi kavukausi ja uudet kujeet sano. Kyllä se tästä.. varmaan =)

Tänään on ohjelmassa isolle puutarhalle meno. Sovittiin työkaverin kanssa, että mennään ihmettelemään mitä siellä kukkatarhalla näin kesän alussa on tarjolla, näillä lähistön puutarhoilla kun tuo valikoima on varsin suppea. Saas nähdä mitä sieltä sitten mukaan tarttuu, tarkoitus on kyllä olla ostamatta mitään ihmeempiä, mutta se nyt sitten jää nähtäväksi kuinka käy.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Yhden yön ihmeet


Kun on kunnon kelit ja aurinko paistaa, kaikki näyttää hyvältä.
Laitoin kurpitsansukuisia kasvamaan tuossa noin viikko sitten. Eilen kun niitä kastelin, mietin siinä samalla miten kauan nyt näillä keleillä mahtaa vielä kestää, ennen kuin alkavat auringonvaloa kohti kurotella. Ruukuissa ei näkynyt yhtään elämää, ei edes pienenpientä alkua missään.



Vaan tänä aamuna meinasin sitten pyrstölleni lentää. Yön aikana oli tapahtunut ja paljon. Ihan joka potissa oli jonkinasteista yritystä havaittavissa. Ja nopeimmat olivat jo julmetun kokoisia. Isoin oli aamukahdeksalta lähes 15 senttiä pitkä. Piti ihan mitata, oli tuo sen verran nopeaa kasvua, että piti tarkistaa sen koko.

Tällä vauhdilla nuo ovat avomaalle istutuskunnossa parissa päivässä. On se vaan kumma juttu, aina noita tekee mieli istutella aikaisin, mutta kyllä ne ehtivät, vaikka aloittaa vähän myöhemminkin. Tänä vuonna on tämä toukokuu ollut vallan mahtava, kelien puolesta olisi kurpitsansukuisten esikasvatuksen voinut jo aloittaa alkukuusta. Mutta mistäpä sitä koskaan näistä ilmoista tietää, jos sitten onkin liian kylmää, ei niitä esikasvatettuja pellolle sitten saakaan. Siinähän sitä sitten taistelisi sisätiloissa taimien kanssa ja sehän ei olisi kivaa se.

Lähes kaikki pavut, jotka laitoin purkkeihin, ovat myös itäneet. En nyt sitten laskenut, kuinka moni niistä päätti jättää tämän kasvukauden väliin.



Kyllä niistä 192:sta, jotka kasvamaan laitoin. suurin osa on jo siinä vaiheessa, että pellolle ne pitäisi viedä.

Viime vuoden pavunkasvatukset menivät ihan **siilleen, joten nyt sitten yritän saada ihan kunnon sadon. Toivottavasti tämä kesä on papukesä. =)

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Tikkejä ja taivastelua

Se pamahti sitten kesän puolelle ihan kertaheitolla. Hellettä piisaa ja puutarhahommia myös, koska kaikki kasvit ovat ottaneet sellaisen kasvuspurtin, ettei ole tosikaan.

Ruohikko täällä on kasvanut jo puoleen sääreen, kun ei ole missään välissä sitä ehtinyt leikkaamaan. Mies tuli viikonlopuksi ja toi Rocky-pojan mukanaan. Oli siinä koiruudella ihmettelemistä, kun takaisin maalle pääsi.

Pikkuserkku kävi lauantaiaamuna traktorin kanssa tuossa pellolla vähän pyörähtelemässä. Kyllä se vaan näyttää ihan toiselta nyt, kun on karhin kanssa ajettu muutaman kerran.



Kyllä tuonne nyt kelpaa muutama kohopenkki laittaa. Kunhan nyt ensin isommat juolavehnän juurakot tuolta haravoi pois.

Mies sitten päätti aloittaa ruohonleikkuuhommilla sunnuntain kunniaksi. Tuolla pellon vieressä oleva kaistale ruohikkoa oli päässyt jo sellaiseen kuntoon, että sille piti ihan viikatetta näyttää.




Vajaan puolet alasta sai niitettyä ja sitten otti ja päätti, että viikate pitää teroittaa.

Itse olin tuossa pihamaalla ja katselin kauhuissani, kun tuo sitä teroitushommaa aloitti. En sitten ehtinyt kiljua, että EI noin. Ehti pahalainen vetäistä sormeensa niin, että veri vaan lensi. Siinä sadattelin hitauttani, olisi pitänyt yrittää estää. Vaan näin jälkikäteen ajateltuna, ei tuo varmaan olisi minua uskonut kuitenkaan. Siinä sitten yritettiin sitä verenvuotoa tyrehdyttää ja saatiinkin se aisoihin, laitoin kunnon siteen, niin että haavalle tuli tarpeeksi painetta, eikähän tuo vuotanut enää.

Eipä mitään, lähdin käymään kaupassa. Vaan sittenpä tuo jo soitti perään, että se vuotaa se haava taas. Niinpä, oli pitänyt ottaa se side pois, kun oli kuulemma liian kireällä. No joo, terveyskeskus reissuhan siitä tuli. Tikkejä tuli ja kahdeksan päivää sairaslomaa. Eli täällähän tuo nyt sitten taivastelee sen kahdeksan päivää, ei liene järkevää lähteä takaisin pääkaupunkiseudulle sairaslomaa viettämään.  Että semmosta sunnuntaita täällä vietettiin.