sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Ja se oli sitten siinä

Nimittäin kattoremppa. Ohi on.. ohi on… rallattelen täällä mielessäni - vihdoinkin. Yksi rakennusliikkeen työntekijöistä kyllä tulee vielä maanantaina, mutta ei tuon ulkorakennuksen katon takia, vaan vaihtamaan saunan ulko-oven.

Keskiviikkona rakennusliikkeeltä tulikin jo kaksi miestä töihin.  Taas uusi tyyppi, tällä kertaa todellinen ammattilainen, sanoi 30 vuotta rakennushommia tehneensä. Ja sen kyllä huomasi, oli sen verran varmat otteet heti alkuun ja hommat lähtivät sujumaan mahtavaa vauhtia. Huopaa puuttui edelleenkin, eli lähdin sitten kauppaan takaisin vaihtamaan niitä vääränvärisiä rullia. Hyvin meni siihen asti, kun huomattiin, ettei heillä ollut varastossa riittävästi sitä oikeaa väriä. Otin kaikki mitä sieltä löytyi, kun muutakaan en sitten voinut.

Sitten alkoikin mahtava kattohuovan metsästys. Onneksi lopulta löytyi tuolta toisesta rautakaupasta vastaavaa tuotetta, joten 5 rullaa sain sitten sieltä. En tuota rautakauppaa yleensä käytä - asiakaspalvelu kun siellä ei ole parasta mahdollista. Eikä ollut nytkään - sain odottaa varttitunnin varastolla, eikä kukaan tullut tavaraa antamaan. Piti ihan käydä varastomies paikalle hakemassa. Sain huoparullat autoon ja ajelin kotipihaan. Itse kun en mitään voi nostaa, työmiehet purkivat lastin ja hommat jatkuivat. Tässä vaiheessa näytti taas vaihteeksi siltä, että hommathan hoituvat.

Koitti sitten seuraava päivä. Oli taas seitsemältä kolme miestä pihassa hommia aloittelemassa. Rakennusmies numero kakkonen oli edellenkin vänkärinä, leikkaamassa huopaa ja kantamassa tarvikkeita katolle. Itse pyörin siinä pihalla keräillen laudankappaleita sun muuta roinaa talteen. Yhtäkkiä huomasin, että rakennusmies numero kakkonen leikkaa jotain harmaata. Menin sitten siihen katsomaan, luulin ensin, että huoparulla oli väärinpäin ja siksi näytti eriväriseltä. Mutta eihän se ollut. H****TTI. Olin saanut Rautiasta näköjään yhden harmaan huoparullan mustien lisäksi. Ja totta kai - rakennusmies kakkonen aloitti leikkaamisen JUURI tästä väärästä rullasta. Eikä edes sen vertaa katsonut, että taas on väärän värinen rulla kyseessä. Leikkuupaikan vieressä maassa oli vaikka kuinka paljon mustia huovanpalasia, eli ero oli ihan selvästi nähtävissä jo kaukaa. Tämä tyyppi ehti sen perkeleen rullan taas pistää jo kolmeen palaseen, ennekuin ehdin siihen hätiin. Siinä vaiheessa meikäläisen ***tutuskäyrä nousi taas melkoisen suuriin lukemiin. Eihän leikattua  rullaa edes palauttaa voi. Tärvättyjen huoparullien saldo siis jo +2.


Kyllä tuosta kuvastakin huomaa, että huopien väriero on todella huomattava. Vasemmalla kuvassa sitä mustaa, oikealla harmaata. Miten ihmeessä joku voi sössiä noin koko ajan?

No, eipä siinä sitten mitään. Hetken manasin ja totesin, ettei voi enää mitään. Hommat jatkuivat taas, nyt oikean värisillä huovilla. Puolen päivän jälkeen sitten näin taas tämän rakennusmies kakkosen seisoskelevan pihalla ja katselevan kun toiset tekivät töitä katolla. Aikani sitä seurasin, tuota tuijottelua ja sitten menin jo sanomaan, että nuo varmaan pitäisi nuo kolmiorimakaistojen päät naulata tältä puolelta kattoa kiinni tässä vaiheessa. Ei mitään vaikutusta. Piti ihan sitten määrätä. Eikä tuo mennyt hommaa tekemään sittenkään. Vasta kun toinen rakennusliikkeen miehistä sanoi, että kyllä se olisi nyt tässä vaiheessa hyvä tehdä, tapahtui jotain. Eli menihän se sinne naulaimen kanssa, mutta ryssi heti sen ensimmäisen. Aloitti naulaamisen alhaalta - ja totta helkkarissa se huopa venyy, jos jo osittain kiinnitettyä alkaa alhaalta päin naulata. Huomautin asiasta - ei ryppyjä kiitos. Eipä tuo uskonut. Teki seuraavankin samalla lailla. Puutuin asiaan taas ja tämä ns. rakennusmies sitten repi sen naulaamansa huopakaistan pois! AUTS! Jatkoi ihan samaan tapaan kuitenkin - naulat menivät vähän minne sattuu. Siinä vaiheessa määräsin homman seis. Ei uskonut. Ei uskonut ennen kuin suorastaan huusin, että ”anna nyt jo saatana sen homman olla”. 

Sai lähteä. Se loppui työnteko ihan heti ja just siihen. Tärvättyjen huoparullien ja kaistojen saldo siis oli jo +3.  Eikä ole muuten ihan halpaa tavaraa tuo kattohuopa, toistasataa euroa tuohon huopahölmöilyyn upposi, kun lasketaan muut väärinleikatut palat mukaan, puhumattakaan sitten siitä, että lautatavaraa tuo tärveli aikamoisen kasan myös, ihan uuttakin puutavaraa. Huomasin nimittäin viikolla, että oli naulannut tuonne toiselle puolelle kattoa ponttilaudasta askelmia itselleen, että pysyisi siellä katolla paremmin. Niin - oli pitänyt ihan katkoa sitä kattoon varattua ponttilautaa askelmiksi. Ei mikään ihme, että se sitten tuon toisen puolen osalta se ponttilauta loppui kesken, sitä kun oli laskettu aika tarkka määrä. Olisihan tuolla ollut vanhaa jo käytettyä puuta vaikka millä mitalla sopivina pätkinäkin. vaan eipä kelvannut ei - oli pitänyt uutta sinne mäiskiä. Katonharjatikkaitakin täällä on tontilla kolmet, mutta eipä kelvannut tikkaitakaan käyttää vaan piti tärvätä ostamaani puutavaraa.

Jälkeenpäin sitten rakennusliikkeen miehiltä kuulin, että olivat jo ihmetelleet: Oli pistänyt silmään tuo ilmeinen ammattitaidottomuus ja hitaus. Naureskelivat, että ei olisi ollut montaa tuntia heidän firmassaan töissä pysynyt tuo, ennen kuin lähtöpassit olisi saanut. Eli vaikka tuo juttuni aika hurjalta kuulostaa, en toiminut mitenkään epäeettisesti enkä väärin, irtisanomisaikaa kun ei ollut ja työntekijä ei tehnyt määrättyjä töitä ja tuhosi materiaaleja, olin oikeutettu laittamaan pois. Että semmoista.

2 kommenttia:

  1. Onpa ollut vaiherikas kattoremontti.

    VastaaPoista
  2. Vähän liiankin kanssa ollut kaikenlaista :/ Vaan onneksi tuo on käytännössä ohi nyt.

    VastaaPoista