keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kattoremppaa

Tämä aamu valkeni kohtuullisen selkeänä ja pakkasen puolella oli käyty reippaasti yön aikana. Rappuset olivat jäässä kun koirien kanssa ulos mentiin. Siinä olikin tekemistä, että pystyasennossa pysyi. Liukastellessani en sitten huomannutkaan, että tuolla pihatiellä oli pakettiauto jo pihaan tulossa. Kello oli seitsemän, eli kuvittelin, ettei tänne kukaan vielä siihen aikaan tulossa olisi. Vaan kuinkas ollakaan siellähän oli rakennusliikkeen edustajat jo työmaalle pyrkimässä. Ainoa este tuossa sitten oli tuollainen vähän vajaa nelikymmentäkiloinen sakemanni, joka porhalsi auton eteen, iski kaikki neljä jalkaansa tukevasti maahan, pörhisti niskakarvansa ja rähisi autolle niin maan vietävästi. Eikä tuo ryökäle sitten totellut, ihan piti juosta se sieltä auton edestä poistamaan.

Seuraavaksi alkoi varsinainen hulina tuossa pihassa. Työnjohtaja antoi ohjeet miten tuo homma oli ajateltu tehdä ja poistuivat paikalta noin varttitunniksi, jonka jälkeen alkoi pyöriä useamman auton ruletti. Ensin tuli telineitä sitten tuli muuta materiaalia. Toinen työmiehistä haki materiaaleja ja toinen jäi kasaamaan telineitä. Kuinka ollakaan, kun tuosta itse kahdeksan aikaan töihin lähdin, kaksi ensimmäistä vanhaa kattohuopavuotaa oli jo kiskottu katosta irti.



Töistä palasin kahta tuntia normaalia aikaisemmin. Melkein haukoin henkeäni ihastuksesta. Tilanne katolla kahden aikaan oli tuon yllä olevan kuvan mukainen. Ja huomattava on, että tehokasta työaikaakin heillä oli jäljellä vielä pari tuntia. Kuvan nappasin kännykällä heti pihaan ajettuani.

Kun kaverit sitten puoli neljän aikaan tontilta poistuivat, oli molemmat päädyt katosta jo valmiina, katto peitetty pressuin asianmukaisesti ja paikat siistitty. MITÄhäh? Paikatkin siivosivat ennen lähtöään - tämä oli jotain ihan uutta ja outoa - ainakin täällä.


Tätä menoa katto on valmis ennen kuin huomaakaan. Ihan on erilaiset otteet näillä rakentajilla, tosin täytyy nyt olla sen verran pessimisti, että odottaa taas jotain tapahtuvaksi. On tässä kesän mittaan sen verran monta vastoinkäymistä ollut, että ihme on, jos nyt ei mitään eteen tulisi.



tiistai 25. syyskuuta 2012

Kovan onnen remontti - jatkuu vaan..

On ollut mahdoton vuosi. Remontin olisi pitänyt olla alkuperäisen suunnitelman mukaan valmis jo kuukausi sitten. Mutta toiveajatteluahan se oli, ensin teki rakennusliike oharin, urakka piti aloittaa jo heti kevätkesästä. Sitten sain palkatuksi sen virolaisen puuha-peten, joka teki kyllä hurjasti töitä aina silloin kun oli paikalla ja jolle sitten jouduin antamaan potkut kun vissiin jäi ryyppy päälle. Talon katto ja vähän sisätöitä kuitenkin tuli valmiiksi.



Palkkasin heti saman tien uuden rakennusmiehen, joka kävi paikkaamassa pahimmat kesken jääneet hommat ja jatkoi sitten tuon ulkorakennuksen katon kanssa. Minulla ilmeisesti on ollut tavallista huonompi tuuri näiden rakentajien kanssa. Nythän on niin, että tämä tyyppi on tuhrannut kolme viikkoa sen yhden katonpuolikkaan kanssa. Kattoon on pitänyt uusia kattoparruja ja laittaa raakapontti päälle. Ensin tietysti revittiin vanha kattohuopa pois. Niin - tyyppi on tuhertanut kolme viikkoa sellaisessa hommassa, joka periaatteessa olisi pitänyt valmistua viikossa.


Kattoparruja on uusittu ja räystäslautoja, aika paljon on jouduttu metsän puoleiselle sivulle uutta tekemään, isot kuuset kun olivat kasvattaneet oksansa kattoa pitkin, ja huopa oli mennyt rikki. Lahovaurioita oli melkoisesti.



Tänään sitten meni meikäläisellä hermot. Aamulla töihin lähtiessäni, annoin ohjeet, että purkaa katolta telineet, jotka sinne tehtiin muuraria varten. Siellä oli myös savupiipun reunuksen valumuotit vielä paikoillaan. Muurari teki ihan korkeimman omakätisesti ne muotit, kun epäiltiin, että rakennusmieheltä menee vähintään viikko niiden nysväämisessä. (Oli muuten muurarikin sitä mieltä, että ei hommat oikein suju. Kas kun yksinkertaisen tason ja kaiteiden tekeminen katolle vei neljä päivää, totesi sitten, että ehkä hän tekee ne ihan sitten vaan itse,ne valumuotit, niin tulee valmista.) Siis aamulla ohje oli: telineet pois ja loppulaudoitus valmiiksi (pari neliötä puuttui katon reunasta). Tarkoitus oli, että näytän miten kattohuopa kiinnitetään, kunhan tuo laudoitus on valmis. Tämä tyyppi kun kattohuopaa ei ole aikaisemmin laittanut. Kun tulin töistä, telineet olivat katolla vieläkin, eikä se parin neliön laudoituskaan valmis ollut  siis mitä häh? Seitsemässä tunnissa ei ollut edes paria neliötä ponttilautaa saatu nakuteltua kattoon…

Siinä sitten yritin herralle kertoa, että olisi tuo ennen lumen tuloa saatava valmiiksi, mutta piru vie kun ei tuo suunvuoroa antanut. Aina kun yritin lausetta aloittaa, alkoi puhua päälle. No siinähän sitten jo meikäläiseen piru iski, ja täytyy tunnustaa, että tuli vähän karjahdeltua. Sainpas sitten sen suunvuoron, kun karjaisin, että niin kuin tässä jo viisitoista kertaa olen yrittänyt lausetta aloittaa, tuota loppua laudoitusta ei uusita. Siinäpä alkoi sitten valitus siitä, että työssä pitäisi olla pari kolme työmiestä, niin kyllä siitä valmista sitten tulisi. No huhhuh, sehän tässä on ollut ongelmana, ettei niitä työmiehinä niin vaan ole ollut saatavilla.

Oli tuo tuhrannut loput laudatkin niin, että ei niistä enää kattoon laitettaviksi ollut. Kiehuin kiukusta, pakkohan tuo on vedenpitäväksi ennen lumen tuloa saada, tuo ulkorakennuskin. Lähdinpä siitä sitten sanaa sanomatta ajelemaan paikalliseen puutavaraliikkeeseen. Tarkoituksenani oli ostaa sitä perhanan ponttilautaa, että nyt edes toinen puoli katosta valmistuisi sen pohjan osalta.



Puutavaraliikkeellä sitten löin palan ponttia myyjäpersoonan käteen ja sanoin että tommosta pitäs saada, ja apuja tarvitsisin menekin laskemisessa, kun tiedän vain kuinka monta lautakertaa tarvitaan. Tuli siinä sitten vähän avauduttua, eli kerroin koko episodin kaverille, joka päätään pyöritellen totesi vaan, että aika hurjalta kuulostaa. Kysäisin sitten siinä vielä ohimennen, sattuisiko tietämään ketään rakennusmiestä, kun nyt olisi sellaiselle tarve. Heh, tyyppi sattuikin olemaan liikkeen omistajan poika. Sanoi, että on heilläkin rakennusliike tässä toiminnassa ja kyllä luulisi timpureita löytyvän.

Lopputulema: Liikkeen omistaja oli puolen tunnin kuluessa tontilla katsastamassa työmaata ja sopimuskin tuli tehtyä saman tien. Huomenna aamusta on sitten kaksi timpuria täällä töissä. Ja mitäpä sitten totesi rakennusalan ammattilainen kattourakan kestosta… ”No tuohon nyt ei montaa päivää mene”, ja pyöritteli vielä silmiään sen oloisena, että valohoitoa tuolle on viikkokaudet annettu.

Oletettavasti tuossa on sitten katto valmiina jo ihan tällä viikolla, ellei ihmeitä satu. Niin, ja tuo aikaisemmin palkkaamani rakennusmies jo kyseli sitten että saako hän enää tullakaan. Totesin, että tulkoon tekemään rakennuksen nurkkalaudoitukset ja toimikoon vänkärinä niille oikeille kirvesmiehille. Ja sen jälkeen laitetaankin pennit jonoon eli maksellaan lopputili.

Mitä tästä opin, no ainakin sen, että jos joku rakennusalan tyyppi on työtön, se on työtön ihan syystä. Tämä tyyppi  varmaan ihan sen takia, että mitään valmista ei oikein synny.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Rillit huurussa


Tänä aamuna se sitten tapahtui, ulkoa kun sisälle tuli oli heti rillit huurussa. Nyt ne alkavat ilmeisesti sitten ne ajat, jolloin ulkolämpötilat ovat sen verran alhaisempia, että sisään tullessa saa olla tosi varovainen, ettei seiniä päin kohella.

Kasvimaalle ei kuulu kovin hyvää. Maissit ovat tuskin puolen metrin korkuisia. Niistä ei tänä vuonna satoa saada, vaikka kuinka olisi intiaanikesä tulossa, sitähän nuo uutiset ovat nyt viimeaikoina povailleet. Kasvilaatikoiden asukit kyllä tuottavat jonkinlaisen sadon. Kyssäkaaleja olen jo kerännyt ja keitellyt sosekeitoksi. Se on kyllä ehdottomasti yksi suosikeistani, siis tuo kyssäkaalisosekeitto.

Työt ja tämä remontti ovat pitäneet minut kohtuullisen kiireisenä, joten en tuonne pihahommiin ole paljon ehtinyt. Kyllä se nyt vaan taitaa olla niin, että tämän kesän puutarhahommat on tehty. Jotain raivaus- ja suojaushommia tuolla on vielä tosin tehtävä, hedelmäpuille pitää laittaa verkot ja kasvimaa pitää kääntää ennen lumen tuloa. Mutta siinä se sitten melkeinpä olikin se kausi tältä vuodelta. Toivottavasti näin huonoa kesää ei ihan heti tule.

Maa oli kuurassa seitsemän aikaan aamulla, kun koirien kanssa ulkoiltiin. Otin kameran mukaan, kun kerrankin muistin, että kuviakin pitäisi ottaa. Keskityin kasvilaatikon asukkeihin, muualta kun on rikkaruohojen seasta ihan mahdoton mitään kuvattavaa löytää.


Sen verran vilpoista oli, että ruusukaalin lehdet olivat ihan valkoiset. Onneksi nuo kaalikasvit eivät isommin piittaa, vaikka lämpötila laskisikin tuonne nollan tuntumaan. Ruusukaaleja ei varmaan tänä vuonna ehdi tulla, ellei ihmeitä satu. On tuolla tosin muutama peukalonpään kokoinen motti tulossa, mutta ei tuollaisista kyllä mihinkään ole.

Tänä vuonna on ollut aivan valtavasti etanoita. Niitä on ihan joka paikassa, eikä paljon auta, vaikka kuinka niitä keräilisi ja hukuttaisi. Olen sen suhteen jo luovuttanut. Täytyy vaan keksiä miten estää mahdollisten munien kuoriutuminen ensi kesäksi. Nehän munivat multaan, eli jotain luonnonmukaista torjuntalitkua pitäisi kehitellä.

Jos noita etanoita ei olisi niin paljon, kaaleista saisi ihan kivan sadon


Tuossakin kuvassa on varmaan kymmenen etanaa, jos oikein tarkkaan katsoo.

Parsakaalin ryökäleet aloittivat kukinnan.



Yhtään korjauskelpoista nuppua en huomannut, yhtäkkiä ne vaan olivat kirkkaankeltaisessa kukassa. Mielenkiintoista.


Ja tänä vuonna meille ihan oikeasti tuli yksi omena.



Viime vuonnakin puussa oli yksi omenan alku, mutta se hävisi johonkin kesän mittaan. Tänä vuonna sentään tuo ainokainen on päässyt syöntikokoon asti. Ihan nätti punainen möllikkä, kukakohan sen sitten aikanaan saa…

Niinhän siinä sitten kävi..


Työmies otti ja teki katoamistempun. Ei ollut kyllä ensimmäinen kerta, aikaisemmin olen vähän katsellut läpi sormien, kun on hävinnyt päiväksi pariksi. Vaan nyt ei ole miehestä kuulunut mitään viikkoon. Viikko sitten perjantaina maksoin palkan, kas lauantaina kun oli kuukauden viimeinen päivä. Vaan sittenpä ei äijää enää työmaalla ole näkynytkään. Jätti hommat niin pahasti kesken, että tuon eteisen lattiankin jouduin sitten vahaamaan ihan korkeimman omakätisesti itse. Ei olisi muuten päästy muuttamaan saunakammarista takaisin taloon ollenkaan. Siellä saunakammarissa kun oltiin evakossa sen aikaa, kun tuon eteisen viimeistelytyöt olivat käynnissä. Ja voin sanoa, ettei se ollut mitenkään hauskaa aikaa se. Ihan ilman mukavuuksia oltiin monta päivää pienessä huoneessa kahden ison koiran kanssa.

Vaan nyt onkin sitten tilanne sellainen, ettei ole tuolla tyypillä enää takaisin tulemista. Palkkasin jo uuden, kävi todella hyvä tuuri, että löytyi vapaana oleva työtön rakennusmies, joka sitten jo kävi viime viikon puolella paikkaamassa pahimmat puutteet, jotka edelliseltä kesken jäi. Tuolta puuttui ulko-oven listat ihan kokonaan, vyllit vaan tursusivat laudoituksen lomasta. No ne tuli korjattua sitten onneksi saman tien. Kaikki eteisen ovilistat puuttuivat myös. Niin ja lattialistatkin. Että semmosta täällä meillä on tapahtunut viimeisen viikon aikana. Onneksi nyt työt siirtyvät tuonne piharakennuksen puolelle. Uusi työmies aloittaa virallisesti maanantaina.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Lattia!!


Vihdoin ja viimein meillä on eteisessä lattia. On muuten huomattavan tärkeä asia talossa tuollainen. Tässä kun nyt on oltu viikkokausia siinä tilanteessa, että tuolla eteisessä ei ole ollut lattiasta tietoakaan. Siellä on siis ollut vain pelkät koolaukset ja lastulevystä tehdyt sillat kulkua varten. Muutama vaaratilannekin tuossa on koettu ja sydän pamppaillen siellä on saanut koirien kanssa kulkea. Hurjat hurtat kun eivät oikein tahtoneet tajuta sitä, että siellä voi tippua ja satuttaa itsensä. Mahdotonta kohellusta se niiden ulos meno on aina ollut, mutta nyt siis ainakin pääsevät koheltamaan ilman vaaraa vammoista.



Lattiaan pitää vielä yksi kerros vahaa vetäistä ja sitten se on valmis. Listat tosin vielä puuttuvat ja jotain pientä muutakin räpellystä tuolla on tiedossa, mutta pääasia on, että lattialla voi kävellä =). Eteinen muutenkin alkaa näyttää jo kohtuullisen siistiltä, ulko-ovikin kun on jo vaihdettu.

Tässä siis nämä viime viikot ovat menneet remonttihommissa ja töissä. Ei ole paljon koneelle ehtinyt, saatikka sitten blogia päivittämään. Mutta ehkä tässä pian jo pääsee normaaliin päiväjärjestykseen, toivottavasti.

Tämä remonttihan sitten paisui melkoisen suureksi, alun perin siis piti vain uusia tuo talon katto. Tähän mennessä on katon lisäksi tehty: Uudet ulkorappuset, sokkeli rapattu ja maalattu, sokkelin viereen on laitettu karkea sora, joka on erotettu nurmikosta nauhalla, sadevesijärjestelmä asennettu, nurkkalaudat maalattu, ikkunan pielet korjausmaalattu, savupiippu korjattu ja maalattu, ulko-ovi vaihdettu, talon paraatipuoli on maalattu uudelleen (varastosta löytyi yllättäin iso astia vanhaa ulkoseinämaalia, niin oli helppo vetäistä maalipinta uusiksi), WC:n lattia purettu ja tehty tilalle uusi vedenpitävä, joka on laatoitettu. WC:n seinämateriaalit ja viemäröinti on uusittu. Ulkorakennuksen viemäröinti on korjattu ja ulkorakennuksen ikkunat on osittain uusittu.

On se kiva kun on tuollainen puuhapete työmiehenä. Osaa tehdä uudet ikkunanpokatkin vanhan mallin mukaan tuosta noin vaan. Ensi viikolla remppa siirtyy onneksi tuonne ulkorakennuksen puolelle. Siellä sitten uusitaan katto ihan kokonaan mahdollisesti kattotuoleja myöten. Siellä laitetaan sokkeli kuntoon myös ja muutenkin ehostetaan, eli maalataan uudestaan. Niin ja tietysti ne ikkunat uusitaan samaan syssyyn. Saas nähdä mitä kaikkea ehditään ennen syyssateita.