maanantai 20. elokuuta 2012

Mihin se kesä katosi..?


Aletaan jo olla melkein syksyn puolella. Harmittavaa. Aika on mennyt todellakin niin, ettei ole huomannutkaan. Ja kaiken kukkuraksi, koulut alkoivat ja tässä on nyt sitten ehditty olla jo kokonainen viikko töissä.

Aika ei yksinkertaisesti riitä mihinkään, tässä on joutunut kovalla kädellä priorisoimaan. Kauheaa angstia ja avuttomuuden tunnetta on ollut ihan liian monena päivänä ja vain siksi, etten ole pystynyt kaikkea tekemään mitä pitäisi. Nyt yritän ottaa vähän rennommin ja tehdä vain tärkeimmät asiat siihen asti, kun nämä kiireellisimmät on tehty alta pois.

Remontti on edennyt sisätiloihin, eteisen lattia on ollut auki jo pari viikkoa - siellä on nyt vain uudet koolaukset ja lastulevyistä tehty silta, jota pitkin pitää tipsutella ulos. Onneksi tein päätöksen eteisen lattian uusimisesta. Sieltä nimittäin löytyi vaikka vallan mitä lattialautojen alta. Lattian alus oli täynnä lahonneita koolauksia sun muita hajupesiä. Tuo eteisalue on jo vuosia tuoksahtanut vähän oudolle ja nyt siihen sitten löytyi se syy.

Niitä rakenteita purkaessa ilmoille sitten pullahteli mahtavia pölypilviä. Kuivaa siellä nyt oli, mutta ihan ilmiselvästi se on ollut pitkiä aikoja melkoisen märkä paikka. Osa hirsirakenteestakin oli lahonnut ja nyt niitä korjatessa hirret vain varisivat hienona pölynä maahan. Onneksi ei tarvinnut alkaa uusia hirsiä etsimään, paikkaus onnistui ihan muulla puulla, kun nuo paikkaukset siis eivät näy mihinkään sieltä lattian alta.

Vessassa on ollut joskus vuosia sitten pienoinen tulva. Sen aiheuttamat tuhot olivat nähtävissä heti, kun tuo eteisen lattia avattiin. Kynnyksen alta pilkotti mustunutta tavaraa, joten ei siinä muu auttanut kuin pistää vessan lattiakin palasiksi. Eli täällä on nyt kärvistelty ilman veskiä reilun viikon verran, kun lattiaa on korjailtu. Ja kaiken lisäksi ei mennyt ihan putkeen tuo homma. Työmies on ryssinyt pahemman kerran ja itsepäisenä henkilönä teki just niin kuin halusi, eikä niin kuin minä vaadin. Ja miten sitten näin pääsi käymään - olen itse töissä, eli sillä aikaa kun olen muualla - sattuu ja tapahtuu.

Tuossa äsken heräsin ajatukseen, että helvetti - pesuallas ei osukaan enää viemärin kohdalle. Ei todellakaan ihan miellyttävin mahdollinen heräämismuoto kello puoli viisi aamulla. Minulla on jo muutaman päivän tuolla takaraivossa ollut sellainen tunne, että jotain on vielä vinossa. Ihmeellinen se on tämä ihmisten aivotoiminta. Nukkuessa asiat selkiytyvät, vaan on se melko tylsää herätä ajatukseen ja todeta, että on tehty sutta ja sekundaa.

No, tänään saa työmies luvan ihan mittanauhan kanssa esittää, miten hän on tuon altaan paikan aikonut ratkaista. Se kun ei tuonne mahdu kuin yhteen ainoaan kohtaan ja yhdellä ainoalla tavalla. Nyt tehdyn ratkaisun takia allas siis tulisi osittain vessanpöntön huutelualtaan päälle.

Saa luvan purkaa tekemänsä sössimiset. Ja sehän taas sitten tietää vielä yhtä vessatonta viikkoa, puhumattakaan sitten lisäkustannuksista.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Ihmettelyä kasvimaan laidalla

Kasvimaa ja pelto on edelleenkin veden vallassa. Nyt siellä on tosin enimmäkseen mutakuoppia, kävely siellä on yhtä tuskaa, saappaat tarttuvat kiinni ja eteneminen on todella hidasta.




Tein kuitenkin eilen aamulla pitkästä aikaa kierroksen, piti käydä katsomassa lähempää mitä kasveille kuuluu. Tässä olen muutaman viikon vain katsellut pellon reunasta tuota rikkaruohoviidakkoa.



Osa kasveista pärjää ihan hyvin, vaikka rikkakasveja on todella paljon. Kultajuurikkaat ja meirami ainakin ovat hyvässä kuosissa.

Istutin aiemmin kesällä muutaman mansikan yhteen lavakauluslaatikkoon. Mansikoitakin on jo syöty muutama kourallinen.



Olisi siellä vielä pari mansikkaa maistiaisiksi. Jokunen lintujen puoliksi syömä ja muutama ihan hyvä vielä siis löytyy.

Aamun yllätyksistä ehkä suurin oli kesäkurpitsa, joka on aloittanut kukinnan. Kaikki kesäkurpitsayksilöt ovat älyttömän pieniä verrattuna viime vuotisiin, mutta näköjään silti jaksavat kukkia.



Ihan kiva, tässä hyvällä onnella saatetaan saada muutama kesäkurpitsa tänä vuonnakin.

Toinen yllättäjä oli vahapapu.



Kitukasvuiset pavunvarret tekevät kuin tekevätkin papuja. Kai noitakin muutaman kourallisen saa.

Violetti papu on yltynyt kukkimaan todella runsaasti.



Nyt kun kasvit ovat todella pieniä ja hentoja liian märkyyden takia, kukat erottuvat todella hyvin.


Kyssäkaalit olisivat siinä kuosissa, että ne pitäisi jo korjata pois ja jatkojalostaa.



En vaan vielä ole päättänyt mitä niille kaikille tekisin. Ehkä taidan kokeilla kuutiona pakastamista tänä vuonna. Ovat kuulemma ihan hyviä pakastettuinakin, kun ryöppää ne ensin.

Tämä vuosi on ollut tosi huono. Säät ovat olleet todella suotuisia rikkakasveille ja tuhohyönteisille. Etanoitakin vilistää tuolla suuressa kasvilaatikossani niin paljon, etten ole aikaisemmin moista nähnyt. Suurin osa jäävuorisalaattisadostani on menetetty - kiitos noiden inhotuksien.

Sipulit ovat mädäntyneet pellolle, eli niistä on turha mitään odottaa. On siellä tosin muutama yksilö, jotka vielä sinnittelevät sen näköisinä, että saattaisi sipulin pari saada sitten syksymmällä.  Eli huonohkolta näyttää.


torstai 2. elokuuta 2012

Monen mutkan kattoremontti, osa 6


Täällä odoteltiin kattohuopatoimitusta kieli vyön alla viikko. Mitään ei kuulunut, ei näkynyt. Kun tuo luvattu viikon aika kului umpeen, piti ottaa auto alle ja hurauttaa kaupalle ihmettelemään. No johan nyt on markkinat - olivathan ne huovat kaupalle saapuneet - mutta olivat unohtaneet toimittaa. Niinpä.

Tulihan ne tavarat sitten, kun itse kävi asiasta muistuttamassa, tosin toimitus sitten tapahtui neljän jälkeen iltapäivällä, eli eipä enää ollut tehokasta työaikaa jäljellä. Samassa kuormassa tuotiin kolmiorimoja ja telinetarpeita. Siis tarkoitus oli, että kaikki puutavarakin tulisi samassa kuormassa…. mutta…

Oli kaupalla mennyt sirkkeli sököksi, joku sulakejuttu tai jotain. Eli kolmiorimoja tuotiin ihan vain muutama kappale. Ai että minua jo otti päähän. Taas meni yksi päivä hukkaan, ja tarvikkeistakin jäi puuttumaan osa.

Jotain positiivista kuitenkin, työmies oli seuraavana aamuna paikalla ajoissa ja telineiden rakennus pääsi alkamaan. Telineet sitten valmistuivat myös kohtuuajassa. Ja sitten olikin vuorossa kattotikkaiden uusiminen - ne vanhat, olivat suorastaan hengenvaaralliset. Onneksi puutavara niihin uusiin tikkaisiin löytyi tuolta autotallista, eli ei tarvinnut tällä kertaa lähteä puuostoksille.

Vanhan huovan poisotto alkoi myös vauhdilla ja yhtä vauhdilla rupesi uutta huopaa kattoon kiinnittymään.



Vaan sittenpä tulikin vastaan seuraava mutta… Kattohuoparullia ei sitten oltu toimitettukaan sitä tarvittavaa määrää - niistä puuttui yksi. No voihan ***tti! Eipä siinä sitten taaskaan auttanut muu kuin hurautella kaupalle reklamoimaan. Menin ihan henkilökohtaisesti, kattohuopanaulat kun olivat sitten kuitenkin jääneet myös toimituksesta pois. Ostin naulat ja pyysin toimittamaan ne puuttuvat kolmiorimat ja sen yhden huoparullan.  Lupasivat sitten toimittaa puuttuvat saman tien. Eipä kulunut kovin kauaa, kun puuttuvat kolmiorimat sitten olivat tuossa pihassa, mutta… Se pahuksen huoparulla ei sitten vieläkään päässyt tänne asti - unohtivat. (Kävin sen rullan sitten myöhemmin ihan itse hakemassa, tulin siihen tulokseen, että sen tuominen on kaupan väelle ylivoimainen tehtävä.)

Mistäköhän muuten johtuu, että jos kattohuoparullan levittää maahan, koirat juoksevat ihan varmasti sen päältä. Täällä siis ei huopia voi jättää levähtämään maan tasalle ollenkaan, ne on levitettävä katolle odottamaan kiinnitystä (eli siksi tuo kuva näyttää vähän hassulta).

Mitä sitten kuuluu katolle tällä hetkellä. Työmies on työskennellyt tuolla katolla tähän mennessä 55 työtuntia. Katto on viimeistelyjä vaille valmis. Piipun läpiviennin viimeistely vielä puuttuu. Nyt jo työtahtia seuranneena voin sanoa, että nuo viimeistelyhommat tulevat viemään korkeintaan tunnin pari, ellei mitään odottamatonta satu. Työtunteja noin kokonaisuudessaan on kyllä tehty enemmän, mutta taloon on nyt tullut tehtyä paljon muutakin kuin kattoa. Tuo sää on ollut varsin epävakaista, silloin kun katolle ei ole voinut mennä on mm. korjattu sokkelia, naulattu irvistäviä lautoja seinään paremmin kiinni ym. ym. Mutta kattoon siis kokonaisuudessaan ei ole kulunut kuin reilu viikko - yhdeltä mieheltä siis.

Ai niin.. paljonko sitten maksoivat rautakaupassa kattohuovat, naulat ja kolmiorimat + telinepuutavarat, bitumit sun muut..? Tähän mennessä on rahaa palanut materiaaleihin noin 1.200,-. Loppujen lopuksi kattohommaan siis kuluu yhdeltä mieheltä yksi työviikko ja muutama työtunti päälle, eli helppo tuosta on pikaisesti laskea, paljonko sitten rahaa paloi kokonaisuudessaan katon uusimiseen. Ei todellakaan kahtatoista tonnia.
.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Monen mutkan kattoremontti, osa 5

Tämän kesän aikana on ainakin yksi asia tullut varsin selväksi, jos remonttia alkaa tekemään, monta mutkaa ja muttaa tulee varmasti vastaan. Jos yksi juttu menee putkeen joku toinen kyllä **see ihan varmasti.
Noin heinäkuun puolessa välissä oltiin siis siinä tilanteessa, että mahdollinen remontin tekijä oli olemassa. Materiaalit vain puuttuivat. Tuohon lähistölle on muutama kuukausi sitten avattu uusi rautakauppa, aamusella sitten ajeltiin sinne. Pyysin tarjouksen kattoremonttitarvikkeista. Olin kattohuovan, kolmiorimojen ja naulojen menekin laskenut jo itse siinä vaiheessa kun päätin palkata työntekijän suoraan. Mutta olisihan se mun pitänyt arvata. Eihän se setä siellä rautakaupassa uskonut, että blondi osaa tarvikemenekin laskea…. =). No - kirjallinen tarjous saatiin saman tien ja ei kun seuraavaan kauppaan.

Tuo toinen kauppa, missä myydään rakennustarvikkeita, on tuollainen vähän isompi yksikkö. Asiakaspalvelussa siellä on rutkasti toivomisen varaa. Tällä kertaa tarjous kuitenkin tehtiin siinä saman tien. Pääsin heti vertaamaan kahden eri tarjouksen välillä. Isoa eroa ei ollut, mutta jotain kuitenkin.

Ajeltiin vielä sitten siihen kolmanteen, S-ryhmän puljuun. Aika tovin siellä kiertelin, ennen kuin ensimmäisen myyjän löysin. Kysyin ystävällisesti, jos joku ehtisi rakennustarviketarjouksen antamaan. Ei ehdi - oli vastaus. Myyjä, joka niitä normaalisti tekee, oli vapaalla, joten ei onnistu. Aijjaa. Että et voi sitten ottaa ylös mitä tarvikkeita tarvitsen ja se toinen voisi laskea kun tulee töihin, ajattelin. Mutta ääneen sitten sanoinkin vaan, että ei sitten. Ja kävelin ulos. Ei väkisin, pitäkööt tarvikkeensa, onhan noita kauppoja tässä maassa muuallakin.

Kaksi tarjousta kuitenkin olin jo saanut ja helppo niistä olikin valita. Se kauppa mihin ensimmäiseksi mentiin, oli asiakasystävällisin. Siellä oli todella huippuhyvä palvelu. Ja olihan se hintakin muutaman kympin edullisempi kuin siinä isommassa. Eli tarvikkeista sitten tehtiin kaupat. Ongelmana tässä oli se, että heillä ei sitten varastossa ollut sitä väriä, mitä tuohon meidän kattoon tarvittiin. Toimitusaika…? Viikko! Eli seuraavan viikon torstaina viimeistään piti huopien olla tuossa pihassa. Ehti se myyjä jo soittaa sitten minullepäinkin - kas kun ei sitten kuitenkaan uskonut, että olen menekin laskenut oikein… Oli tilannut enemmän sitä huopaa varmuuden vuoksi. Tarkisti sitten minulta vielä, että olenko aivan varma, etten tarvitse useampaa rullaa kuin mitä tilasin. No, en todellakaan tarvitse yhtään enempää kuin tuohon kattoon menee.

Koska huopaa ei heti saanut, ei muu auttanut, kuin soitella sille työmiehelle, joka edelleenkin olisi ollut ihan heti tulossa töihin. Kysäisin siinä, että passaisiko ulkorappuset tehdä ensin, kattotarvikkeita odotellessa. Tuossa nuo ulkoraput alkoivat jo pettää, nekin kun olivat jo lähes 25 vuotta vanhat. Kokemuksista viisastuneena ajattelin, että jos tuo nyt yhden pienehkön homman tekee, niin näen miten toimii ja onko luottamista, jatkosta voi päättää myöhemmin. Sovittiin siinä puhelun aikana sitten niin, että mennään hankkimaan puutavara rappusiin yhdessä seuraavana päivänä. Okei, seuraavana päivänä mentäisiin aamukahdeksalta puutavaraliikkeeseen.

Aamu koitti sitten aikanaan ja näköjään ihmeiden aika ei ole ohi. Tämä kaveri saapui minuutilleen tuohon pihaan valmiina puutavaraostoksille. En ollut uskoa silmiäni. Mentiin siinä sitten puutavarakauppaan ja katsottiin sopivat puut ja kaupasta toimituskin luvattiin puolen tunnin kuluessa. Tarkoitus siis oli aloitella rakennushommat heti kun tontille päästäisiin. Mutta….


Portaiden tekoon sitten pääsikin vasta seuraavana päivänä, tyypillä kun oli pakollinen meno. No, koittihan se seuraavakin päivä ja portaat valmistuivat huippunopeasti ja ihan selvästi näki, että tyyppi osaa hommat.

Portaiden edessä olevat pihalaatatkin tuli siinä samalla sitten oikaistua ja laitettua kunnolla paikoilleen. Tuollaiset portaat niistä sitten tuli, vanhalla mallilla tehtiin uudet.

Seuraavat päivät sitten menivätkin kattohuopia odotellessa. Kaupan kanssa oli sovittu, että tuovat huovat tuohon pihaan heti kun itse ne saavat. Mutta… Totta kai, siinäkin hommassa sitten oli yksi mutta, vaan siitä sitten enemmän seuraavassa postauksessa.