torstai 21. kesäkuuta 2012

Sateista ja kylmää


Ihan jatkuvasti sataa vettä, ainakin tässä osassa nelosvyöhykettä. Tai no, ainakin se siltä tuntuu, hetken saattaa välillä olla sellaisia pienenpieniä poutajaksoja, mutta sitten taas tulee vettä kuin kaatamalla. Kasvimaakin on ihanaa mutavelliä taas. Puutarhahommat ovat tosi haasteellisia näissä keleissä. Jos ei sada vettä, on niin kylmä, ettei tuolla tarkene kuin talvitakissa. Aamuisin lämpömittari huitelee tuolla kymmenen asteen hujakoilla, eli melkoisen viileää keliä pitää. Onneksi on sentään kasvihuoneessa vielä tilaa taimille, vaikka kyllä nyt jo pitäisi tuon ensimmäisen satsin kasvit saada jo pellolle pikkuhiljaa, että voisi alkaa kasvattaa seuraavaa erää.

Chilit kasvavat kasvihuoneessa ihan mukavasti ja jokunen sieltä on jo tulossakin.



Kyllä tuolta nyt sentään muutama korjuukelpoinen tulee, varmaan ihan tarpeeksi omaan käyttöön.

Munakoisojakin alkaa pikkuhiljaa ilmestyä kukkien tilalle.



Toistaiseksi ovat nuokin voineet ihan hyvin, viileistä keleistä huolimatta.

Pellolla maissit sen kun kasvaa porskuttavat yhdessä papujen kanssa.



Näyttävät kärsivän hieman tuosta liiallisesta kosteudesta, mutta muuten näyttäisivät pärjäävän ihan hienosti.

Kultajuurikkaat ja mangoldit sekä jäävuorisalaatit voivat kasvilaatikossa ihan kivasti myös. Tuo näyttää kyllä melkoisen oudolta tuo kylvös, kaikki siemenet kun eivät sitten itäneet. Nämä eivät onneksi pahemmin viileistä keleistä kärsi ja antaa tuo korkealaitainen laatikkokin sen verran suojaa, etteivät ihan arimmat kasvit pääse heti paleltumaan.




Pillisipulit, kevätsipulit ja erilaiset porkkanat ovat myös päässeet ihan mukavaan kasvun alkuun.




Talvehtinut meirami kasvaa kohisten.



Samaa ei voi sanoa persiljatuppaista, mutta ihan mukavaa, että nekin selvisivät laatikossa talven yli.

Viime vuonna istutettu viinisuolaheinä kasvaa yllättävän isona.




Se kuuluu täällä sarjaan odottamattomat selviytyjät - en sitten millään olisi uskonut tuonkin talvehtivan, en edes tiennyt sen olevan monivuotinen. Tekisi ihan mieli laittaa noita perennapenkkeihin, on se sen verran nätin näköinen värikkäine lehtineen.

Kaalinsukuisetkin ovat kasvaa hurahtaneet viikossa jo melkoisiin mittoihin. Kaalit ovat siitä mukavia kasveja, että ne viihtyvät vähän viileämmässäkin säässä hyvin. Viime vuonna täällä kasvateltiin älyttömän paljon kurpitsoita, edellisenä vuonna oli mieletön määrä tomaatteja ja tänä vuonna siis suosikkikasveina ovat erilaiset kaalit.




Tuolla on nyt taimikasvatuksessa yksi laatikollinen kukkakaalia, ruusukaalia ja parsakaalia, eli aika kiva valikoima. Toiseen laatikkoon laitoin kahta eri lajia kyssäkaalia ja lisäksi vielä suippokaalia. Saas nähdä miten noiden käy, kun kesä etenee, saavatko kasvaa rauhassa kaalintuholaisilta.



sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Hommia piisaa

Tie tänne talolle alkoi olla jo niin huonossa kunnossa, että siihen piti tilata vähän lisää hiekkaa. Tosin loppujen lopuksi päädyttiin hiekan sijaan kalliomurskeeseen, se kun saatavilla olevista tuntui olevan parasta tuohon tien parannukseen. Nyt meillä on sitten kaksivärinen tie, niin kauan kunnes saadaan tilattua lisää mursketta. Saatiin onneksi sellainen kuorma-auto tuomaan tuo murske, joka sitten myös pystyi lanaamaan tien.



Ei se lanaaminen kuorma-autolla kuitenkaan onnistu niin, etteikö sitä joutuisi sitten vielä miesvoimin tasoittelemaan. Siinä on nyt sitten riittänyt pikkupuuhaa moneksi päiväksi.

Ruohonleikkurin rikkoutuminen on aiheuttanut myös lisävaivaa. Tässä kun näitä kuluneita päiviä ajattelee, tuntuu siltä, ettei täällä muuta ole tehtykään kun soraa kärrätty ja tasoitettu tai sitten hölmöilty ruohikon nitistyspuuhissa. Tien varretkin ovat paikoin jo niin pitkää koiranputkea täynnä, että jotain tarttis tehdä.

On tässä jotain muutakin toki tullut tehtyä, kasvimaa sai viimein aidantapaisen ympärilleen. Aloin jo hermostua siihen, että sitä mukaa kun jotain istutin, koiruudet kävivät istutukset asettelemassa uusiksi. Uudelleenasettelu siis tapahtui ihan pelkästään juoksemalla ja pomppimalla päällä. Ei millään mennyt jakeluun, ei varsinkaan tuolle nuoremmalle tohelolle, ettei kasvimaalle saa enää mennä.



Siellä on nyt sitten jos jonkinlaista viritystä laitettuna aidaksi. Verkkoaita, joka tuolla aikaisemmin on ollut, ei riittänyt koko alueen ympäri.

Sitä on sitten jatkettu kompostorikehikoilla…..


….ja köynnösristikoilla.

Hyvin nuo viritykset ovat toimineet, ainakin toistaiseksi. Olisin hankkinut lisää tuota verkkoaitaa, mutta paikallisissa kaupoissa ei ole sitä ole ollut. Pakko oli sitten käyttää niitä tarpeita, joita tontilla oli. Tarkoitus on vielä hankkia lisää verkkoa, sitten kun täältä johonkin sellaiseen paikkaan pääsee, missä on kaupoissakin vähän enemmän valikoimaa. Vielä olisi muutama lavakauluslaatikko laitettava paikoilleen, sitten alkaisi ainakin tuo laatikkoleikki olla jo loppusuoralla täällä.

Kasvimaalle joudun vielä muutaman kohopenkin tekemään, kesäkurpitsat ja sen sellaiset kun ovat vielä istuttamatta. Tuohon aidan viereen ajattelin laittaa tomaatit, saavat sitten tukea kasvuunsa suoraan aidasta, eikä tarvitse ihmetellä maahan kaatuvia puskia myöhemmin.

Maissit istutin tänä vuonna salkopapujen kanssa sekaisin. Eipä sitten tarvitse pavuillekaan kiipeilyalustaa laittaa, maissit kun hoitelevat sen tukipuolen, sitten kun pavut sitä tarvitsevat. Jostain jenkkiblogista lueskelin tuosta mainiosta tavasta kasvattaa kurpitsat, maissit ja pavut sekaisin. Ajattelin nyt sitten kokeilla, josko tuo täälläkin toimisi.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kesäinen vierailija


Tänään aamusella taas sain aamukahvivieraita tuohon takapihalle. Yksi niistä oli vähän mielenkiintoisempi tapaus ja siitä piti sitten ihan kuviakin ottaa. Istuskelin tapani mukaan tuijotellen järvelle, kun ruohikossa vilahti jotain harmaanruskeaa. Kovin varovasti tuo otus liikkui.



Tosi varovasti se ensin hiipi tuonne takapihalle.

Tutkaili tarkkaan ympäristöä, ja oli tosi valppaana.


Liekö tuolla sitten sen verran paljon hajujälkiä koirista, että pikkuvesseli ei isommin uskaltanut paikkoja alkaa tutkimaan.



Hetken se siis tuolla viipyi, mutta palasi sitten pikapikaa omia jälkiään takaisin tuonne metsikköön.

Kasvimaalla näyttäisi kaikki toistaiseksi kasvavan ihan odotusten mukaisesti. Kohopenkkejä on nyt tehty vähän lisää ja siellä kasvaa papuja, sipuleita ja kyssäkaalia. Vielä olisi iso urakka odottamassa, loput taimet pitäisi jo pikkuhiljaa istuttaa myös. Ehkä viikonloppuna…

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Mihin tää aika oikein menee….?

Viimeiset pari viikkoa on vilahtanut ohi niin, ettei ole edes kunnolla ajan kulumista huomannut. Puutarha on jotenkin retuperällä. Olen tässä miettinyt, miten ihmeessä olen aiempina vuosina saanut sen kuntoon. Nyt hommista ei tahdo tulla yhtään mitään.

Raparperikin on päässyt kasvaa hujahtamaan melkoiseksi. Tarttis varmaan nuo kukat ainakin poistaa.



Yhtään raparperinvartta en tänä vuonna ole vielä katkaissut. Ei vaan ole tehnyt mieli.

Pellolle olen saanut tasan kaksi penkkiä aikaiseksi. Toisessa on papuja, toisessa sipulia ja kyssäkaalia.



Sipulit ja kyssäkaalit istuttelen tänä vuonna vierekkäin, pitäisi noiden viihtyä keskenään, kumppanuuskasveja kun ovat. Ja taustalla tietysti on toivomus siitä, että sipuli karkottaa kyssäkaalista tuholaiset.

Kesäkuun puoliväli, eikä edes ole perunoita maassa, mikä nyt varmaan tarkoittaa sitä, ettei täällä tänä vuonna perunaa kasvatetakaan. Joku tässä hommassa nyt vaan mättää….

Sarjassamme keskeneräisiä töitä löytyy tontilta ihan joka nurkasta. Aloitin eilen puutarhakalusteiden öljyämisen.



Kesken sekin jäi kun alkoi sataa ja piti kiikuttaa ne öljytyt sateensuojaan. Tänään sain sentään käsiteltyä yhden pöydän.

Niin, pitäisi ne kivetkin taas kerätä tuolta nurmikolta. Niitä kun nyt siellä on taas puolenkymmentä. Tuossa kuvassakin näkyy kaksi. Olen ihmetellyt, mistä ihmeestä se koira niitä löytääkin, kannan niitä sitä mukaa talteen kun se niitä tuonne raahaa, mutta silti niitä tuntuisi olevan aina nurmikko täynnä. Ihme otus.

Jostain pitäisi löytyä se motivaatio ja innostus, mihin lie sen olen tänä vuonna hukannut.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kivenpyörittäjä

Mulla on ongelmakoira. Tai no, ei varsinaisesti, mutta ongelmana on Rocky-pojan ilmeinen ihastus kiviin. Liekö sitten perua vanhemmiltaan, kasvattaja heitteli pihallaan kiviä, joita koirat sitten noutivat. Vaan täällä se on nyt sitten noussut ongelmaksi, tuo kivien pyörittely ja kanniskelu.




Tällä tontilla ei hirmuisen paljon kiviä ole, mutta sen verran niitä tuolla kuitenkin on, että pahimmassa tapauksessa poju levittää parikymmentä kivenmurikkaa tuonne ruohikolle. Ja senhän arvaa mitä siitä seuraa. jos niitä ei sitten pikapikaa käy pois noukkimassa. 




Niinpä - tällainen valtava kuoppa keskellä nurmikkoa tuossa pihamaalla. Ei paljon naurata, noita ei nimittäin ole kovin kiva paikkailla. Tuntuu siltä kuin aika menisi ihan kokonaan tuon tohelon jälkiä korjatessa. En ole moista aikaisemmin nähnyt, mitenköhän ihmeessä sen kouluttaisi tuosta pois…

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Laatikkoleikki jatkuu


Molemmat uudet kasvilaatikot ovat nyt sitten viimeinkin kasvimaan reunalla ja mikä parasta myös täytetty mullalla.

Noissa sitä kelpaa taimia kasvatella, kunhan saa aseteltua muovit ja harsot paikoilleen. Melkoisen helppoa sen pitäisi olla, kun on kaaretkin jo paikoillaan.



Voi olla, että joudun harsoille vähän vilauttamaan ompelukonetta, että saan harsoista sopivan virityksen aikaan, ei taida olla täällä tällä hetkellä tarpeeksi leveää harsoa riittävästi. Saa nähdä miten luovasti tuon nyt sitten loppujen lopuksi ratkaisen, vai ratkaisenko ollenkaan.

Vielä on sen verran viileät kelit, että en ole tuonne ulkosalle juuri mitään istutellut. Kasvattelen nyt taimet kaikessa rauhassa kasvihuoneessa, onhan siellä vielä toistaiseksi tilaakin. Siinä vaiheessa sitten, kun alkaa tilanpuute vaivata, on jo pakko katsoa mitkä lähtevät loppusijoitukseen kasvimaan puolelle.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Niinpä…

Mies leikkasi nurmikon. Tai siis aloitti leikkaamaan ja teki sen taas omalla tyylillään, eli ei kuunnellut pätkääkään, kun varoitin että nurmikolla on kaikkea koirien kuljettamaa rojua. ”Niin, se nurmikko sitten pitää käydä läpi ensin ja kerätä rojut pois”. Ei kuunnellut, ei uskonut ja hajotti ruohonleikkurin, sen tuliterän mustakeltaisen unelman. Sen tuhannen päreiksi meni leikkurin suojus, kun se ajaa posautettiin kiviin. Että semmoista.

Huoltoon sitä on kuulemma turha viedä, ainakaan paikalliseen pienkonekorjaamoon, on sellainen ruuhka, ettei ehdi korjata ennen kuin joskus.

Pari päivää kärvistelin sitten katsellen tuota parin - kolmenkymmenen sentin mittaista pihanurmikkoa. Sitten tuli mitta täyteen ja otin ja komensin miehen rattiin ja suunnan kohti lähintä isoa kaupunkia. Osti mies sitten uuden ruohonleikkurin, oli meinaan perhesovun kannalta vähän pakkorako. Tällä kertaa ostettiin sähkökäyttöinen kone, joka sitten tulee olemaan varakoneena, kunhan se mustakeltainen saadaan kuntoon.


Nyt on tänään sitten päristelty kilpaa pitkin ja poikin nurmikoita. Uskomaton homma, kun ruoho on päässyt noin pitkäksi. Melkein neljänkymmenen litran keruusäiliö tuossa uudessa leikkurissa on, mutta ruohosilppua tulee aivan mahdottomasti, eli koko ajan saa sitä olla tyhjentämässä. Onneksi on kärryt ja kassit ruohoa ja sun muuta vastaavaa varten. Ei tulisi hommista yhtään mitään jos ei olisi, on se vaan sen verran painavaa tavaraa tuo ruohokin.


Kuvia tuossa talon nurkalla ottaessa alkoi pikkusen jo taas sataa ripsimään. Eli hommat sitten taas loppui siihen. Ehdin kuitenkin samalta jalansijalta ottaa toisenkin kuvan, vastakkaiseen suuntaan. Piti ottaa kuva, siellä kun kukkivat nuo pensaat jo.



Mikähän lie tuokin pensas, ei minkään näköistä havaintoa, mutta ihan nätti kukkiessaan, oli mikä oli.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Kun lakkais satamasta

Viime viikon sääennuste oli masentavan näköinen, sadetta, pilvistä, sadetta ja vielä enemmän pilvistä ja koleaa tottakai. Ei sen puoleen, suunnilleen samanlaista ennusteen mukaan tulee olemaan seuraavat kymmenen päivää. Sadetta siis. Mieskin tuli tänne pitkästä aikaa, ihan sillä ajatuksella vähän pitemmäksi rupeamaksi, että saa tehtyä nuo raskaammat puutarhaan liittyvät työt. Vaan niinhän se on, että onnistuu aina sateiden sattuessa tulemaan kustannuspaikalle, joten vähän on ollut hakusessa ne hommat, mitä on voinut tehdä.

Päärynäpuu sentään saatiin istutettua perheen nuorisoedustajan kanssa jo edellisenä viikonloppuna.



Toivottavasti tämä yksilö nyt selviytyy pitemmän aikaa, kuin se aikaisempi. Tämä nyt on vähintään kolme kertaa niin suuri kuin se edellinen, joten on todennäköistä, että selviää. Täytyy vaan muistaa suojata paremmin syksyllä, ettei rusakot taas napsi oksia parempiin suihin. Tosin edeltäjälleen kävi hassusti vasta keväällä ja sen jälkeen kun olin onnessani jo käynyt toteamassa, ettei uusille hedelmäpuille ollut talven aikana tapahtunut mitään.

Siperianpajutkin saatiin maahan, mutta saas nähdä miten niidenkin käy. Olisi pitänyt muokkailla sitä pellonnurkkaa jo syksyllä. Pikkuserkku kävi traktorin ja karhin kanssa tortaina muokkaamassa tuon kasvimaan paikan. Loput, mitä siellä nyt on pitää sitten raivata käsipelillä ja puutarhajyrsimellä. Mutta kasvimaan osalta näyttää hyvältä silti, mahdollisesti saan jo sipulit maahan ihan pikapuoliin, jos nyt jollain opilla saisi tuon pellon kuivemmaksi näiden sateiden jälkeen. Meinaan, sinne kun nyt uppoaa nilkkoja myöten mutaan.