keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Vähän väritön maisema ja uskomaton urakka

Sain eilen tuohon pihaan ison kasan multaa, joka olisi tarkoitus käyttää kasvilaatikoiden täytteeksi. Kun kasvilaatikot on täytetty, lopun mullan kärrään sitten sellaisiin paikkoihin tuossa pihamaalla, missä sitä eniten tarvitaan. Ensimmäiseksi uutta multaa tulevat saamaan ikivanhat marjapensaat, niiden juuristo kun pilkahtelee jo esiin, mikä tietenkään ei kasvavan pensaan kannalta ole mitenkään edullista.

Aloittelin jo eilen tuota kärräysurakkaa. Huhhuh. Ei ole ihan kunto kohdallaan, täytyy myöntää. Neljä kottikärryllistä sain siirrettyä isoon vanhaan kasvilavalaatikkoon. Multakasa tuosta toiminnasta ei pienentynyt yhtään, ei ainakaan näkyvästi.



Kyllä siihen muutama kuorma  tarvitaan, että laatikko on täysi, onneksi ei tuo kärräysmatka kovin pitkä ole. Kuva vähän valehtelee (otettu pitkällä objektiivilla) on tuossa muutama metri sitä kärräysmatkaakin, eli ihan heittämällä ei pysty multia tuonne siirtämään. Tässä vaiheessa sitä toivoisi muutamaa käsiparia avuksi, on muuten uskomaton urakka edessä.

On täällä tosin kaksi otusta, jotka erittäin mielellään avustavat noissa multahommissa. Olin saada itkupotkuraivarin eilen, kun molemmat koirat olivat lapojaan myöten multakasassa. Siellä ne pahalaiset - SÖIVÄT -multaa aivan onnessaan, kummallinen virne naamallaan.

Ei taida olla koiruuksilla kaikki muumit laaksossa nyt. Tässä on varmaan tarkistettava noiden otusten ruokavalio, joku puutos niillä varmaankin on, vaikka luulisi nyt laadukkaan koiranruoan sisältävän kaiken tarpeellisen. Jotenkin ymmärtäisin tuon toiminnan, jos olisin kompostimultaa tilannut, sehän olisi sisältänyt hevon jaskaa ja sitähän koiraotukset tiettävästi suorastaan rakastavat. En sitä kompostimultaa ihan tuosta syystä tilannut, arvelin noiden hömelöiden käyvän kierimässä multakasassa, jos se sisältäisi tuota niin mainiota lannoitetta. Ainakin näin edellinen sakemanninarttuni teki. Tuollainen toimintahan tietysti sitten tarkoittaa vallan ihastuttavasti tuoskahtelevaa koiraotusta, joka sitten on pikimmiten pestävä, ainakin jos sen aikoo sisätiloihin päästää. Siis ajattelin pelata varman päälle, ettei olisi sitten kahta koiruutta putsattavana. En sitten tiedä, onko tuo nyt sen parempi juttu, tuo mullan syöminen. Pitää tässä nyt vaan tarkkailla noita otuksia, etteivät vaan mitään vatsavaivoja saa.

Tänään yritän aloittaa tuon mullan kärräyksen jo heti aamusta, kottikärryllinen multaa mukaan aina kun tuolla suunnalla pihaa liikkuu. Luulisi, että tuollakin tavalla muutama kuutio paikkaa vaihtaa. Katsotaan kuin käy.

Raparperipiirakka-aineksista piti ottaa uusi kuva. On sen verran vähän väriä tuolla ulkona, että näitä tulee käytyä ihailemassa ihan joka päivä.


Tuossa muutama viikko sitten harkitsin ihan vakavissani raparperin ”pakottamista”, tulin sitten toisiin aatoksiin, kasvaa tuo muutenkin tosi hyvin ja nopeasti, ihan ilman vippaskonstejakin. En muuten tiedä mitä tuo ”rhubarb forcing” on suomeksi, tai siis onko sille ihan oikeasti jokin suomalainen termi olemassa. Ehkä joku muu tietää…?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti