maanantai 28. marraskuuta 2011

Ensilumi

Sitä tulla tuiversi sitten muutama sentti lunta eilisen illan ja yön aikaan. Sen verran sitä tuli, että tänä aamuna puoli kahdeksan aikaan körötteli auratraktori pihaan myllertäen pihatien ja pihan hiekat sikin sokin. Ei ole maan pintakerros vielä ehtinyt jäätyä niin, etteikö se irtohiekka siellä lumen mukana liikkuisi. No, onneksi tuosta harmista pääsee pian, siinä vaiheessa kun pihan lumi tamppautuu ulkona liikuttaessa sellaiseksi ohueksi suojaavaksi kerrokseksi. Mutta se, että traktorikuski ei yhtään varo marjapensaitani harmittaa niin vaan vietävästi. Taas saivat puskat kyytiä, kun lumi on työnnetty kasaksi niiden päälle. En ymmärrä miten se voi ollakin niin vaikeaa, kyllä luulisi tyypin tajuavan, että kyseessä on istutettu marjapensasryhmä.



On se vaan ihmeellinen asia tuo lumi, ainakin koiranpennun mielestä. Rockypoika seitsemän kuukauden ikäisenä ei tuota ihmettä vielä ennen ole nähnyt. Ensireaktio oli hulvaton. Heti rappusilla piti pysähtyä ja nuuskia kuono lumessa pitkään ja hartaasti. Tuhina kuului varmaan naapuriin asti. Kun oli selvitetty, että tuo valkoinen kummallisuus on ihan kivaa ainetta, alkoi sellainen pukkihyppely ja meno, ettei ole tosikaan. Ronja suhtautui maiseman valkaistumiseen huomattavasti tyynemmin, mutta kyllä tyttökin tuolla paineli pää kolmantena jalkana ympäri pihaa innoissaan.



Myös lumitöiden tekeminen oli pojasta mahdottoman mielenkiintoista. Ronjan kanssa viime talvena lumitöiden tekeminen oli melkoista säätöä - neiti kun tuppasi hyppimään ja pomppimaan lumikolan päällä - tai yritti haukata siitä paloja ohi juostessaan. Rocky näyttäisi olevan huomattavasti maltillisemmalla linjalla. Poju vaan seurailee mitä tapahtuu - eikä edes yrittänyt lumikolaan kiinni. Mahtava otus.

Meikäläinen on ihan onnessaan myös - niin kauan kuin tuota lunta ei liikaa tule. Maisema muutti muotoaan, ulkona jopa näkee pimeän aikaan jotain ja mikä parasta: koirat mustina otuksina erottuvat lumihangesta todella selvästi. Nyt ei tarvitse enää otsalamppupantoja otuksille pimeän aikaan pukea kun ulos mennään.


Koirat ovat täällä nyt reilun viikon olleet leikkimislakossa. Tiedä sitten mistä syystä, mutta tänään sitten taas aloittivat - tuo lumi kun on niiden mielestä melkoisen kiva juttu. Sitä mentiin peräkanaa ympäri tonttia niin että lumi pöllysi.

Rantaankin ehdittiin jossain vaiheessa. Hurjan vaikea oli koirista kuvia ottaa, valaistusolosuhteet olivat mitä olivat eli valoa ei ollut läheskään riittävästi. Ja sitten vielä ongelmaa tuotti se, että nuo otukset eivät pysyneet paikallaan hetkeäkään. Ja mikä parasta - ilmeisesti oppivat parin viikon takaisesta lagoton jäihin putoamisesta sen, ettei veteen tai jäälle ole talvisaikaan asiaa.


Järvellä uiskentelee vielä 4 joutsenta, ne ovat tosin niin arkoja, että kuvia niistä ei saa. Maisema on muuttunut melkoisesti sitten alkusyksyn.


Vähän turhan synkän näköistä silti vielä on, vaikka maassa onkin jo lunta ja aurinko on tuolla jossain pilvien takana., Avovettä on vielä runsaasti, ainakin tuolla järven eteläpäässä, mutta näyttäisi siltä, että ei kestä kauankaan kun tuo loppukin jäätyy.

Samasta kohdasta pohjoisen suuntaan otetun kuvan värimaailma on jo ihan erilainen.



Talvisen sinertävä maisema ja jäätäkin on jo kohtuullisen paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti