torstai 29. syyskuuta 2011

Pitihän se arvata - se siitä viemärishowsta sitten seurasi - jätevettä maastoon

Niinpä - oli sitten sellainen tapaus, että ylitti uutiskynnyksen Maakunnan ykköslehden verkkoversiossa ja paikallisessa lehdessä myös. Itse allekirjoittanut on vastuussa siitä, että paikallislehteen juttu tuli. Ärsyynnyin tapahtumasta niin, että otin ja soitin toimittajalle.

Kirjoitin tänne blogiin jo aikaisemmin tässä kuussa juttua siitä, kun katkaisivat tuon ainoan kulkutien täältä tontilta viemärin puhdistus- ja kuvaus töiden takia. Työt jatkuivat melko pitkään syyskuun 14:sta päivästä ihan tänne loppukuulle. Häiritseväähän se oli, mutta eilen kuulemani viemäriveden juoksutus maastoon vasta karmiva tieto olikin.

Kuulin, että viemäristä olisi päässyt useita kuutioita jätevettä maastoon, kun olivat tulpanneet sen viemärin puhdistuksen ajaksi. Ihmettelinkin toissapäivänä, miksi täällä haisi koko päivän suoraan sanottuna **skalle.

Kun aloin asiaa tutkia tarkemmin, kävi ilmi, että viemäri oli ollut lähes tukossa sinne kasaantuneen hiekan takia. Siis virtaama viemärissä on ollut huono jo ties kuinka ja kauan. Lähes tukkeutuneesta viemäristä johtuen, tämä puhdistusoperaatio ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Ja kuka tietää, miten paljon sieltä on jätevettä tuon lähes tukkeutuneen viemäriputken takia vuosien varrella maastoon päässyt. Jälkeenpäin sain tietää myös, että ovat mitanneet aikaisemmin tuolla hieman kauempana viemärilinjan lähellä maaperästä ecoli ja enterokokkibakteerimääriä ja määrät olivat olleet melkoiset.

Kuultuani tästä ylivuototapauksesta soitin saman tien kaupungin vesiasioista vastaavalle henkilölle. Kysyin, pitääkö saamani tieto paikkansa ja jos pitää, miksi minulle maanomistajana ja viemäriputken naapurina ei ole ilmoitettu tapahtuneesta. Paikkansapitävä tietohan se sitten oli. Eniten minua **tutti se, miten ko. henkilö suhtautui kyselyyni. Vastauksena siihen, miksi minulle ei ilmoitettu tuli yksikantaan ”En katsonut aiheelliseksi tulla siitä kertomaan.”

Laki eräistä naapuruussuhteista (4§) sanoo melko yksiselitteisesti, että likavettä ei saa laskea tai johdattaa naapurin puolelle. Selvittelen parhaillaan, mihin toimenpiteisiin voin ryhtyä ja voinko jopa vaatia asiasta korvauksia. Ihan vaan sen takia, kun olisi nyt kuvitellut, että edes ilmoittaisivat. Olihan kyseessä useampi kuutio viemärijätettä, eli ei ihan pikkujuttu. Tästä talolta on tuonne viemärille parisataa metriä matkaa, mutta silti, olisi ilmoittaminen mielestäni hyviin tapoihin kuulunut.



Kävin sitten eilen itse katsomassa, mitä jälkiä sinne maastoon on jäänyt. On siellä paikkaa siivoiltu, mikä tässä tapauksessa näyttäisi tarkoittavan sitä, että ne **skavedet on juoksutettu tontilleni. Yllä olevassa kuvassa on viemärikaivo, josta tämä vuoto oli tapahtunut. Viemärikaivo sijaitsee sen ns. luontopolun vieressä, polku kiertää tuon kaivon.

Alla olevassa kuvassa näkyy selvästi, kuinka **skavesi on juoksutettu tai valunut maalleni. Raja nimittäin kulkee tuossa koivujen oikealla puolla noin metrin päässä niistä, eli tuo polku kulkee tuossa kohtaa osittain maillani ja osittain rajan päällä. Koivujen takana oli vielä vuorokausi tapahtuneen jälkeen iso lammikko likavettä. Senkin näkee osittain tuosta kuvasta.


Siis toisin sanoen, kaupunki voi pilata tonttiani viemärivedellä, eivätkä edes katso olevansa ilmoitusvelvollisia. Että sillälailla täällä taas….

Kaiken kukkuraksi tuo viemäri todellakin kulkee sen kaupungin tekemän luontopolun vieressä ja joissain kohdissa polku kulkee sen viemäriputken päällä. Ihan kiva. Nyt kun ihmiset siellä sitten **kassa kävelevät, kuljettavat he tietämättään ecoli ja enterokokkibakteereja ympäriinsä mahdollisesti jopa koteihinsa asti. Voin vain kuvitella mitä tapahtuu, jos jollakulla on esimerkiksi konttaus- tai ryömimisikäinen lapsi, joka sitten käsiensä kautta näitä ulosteperäisiä bakteereita suuhunsa saa.

Nyt joku tietysti ajattelee, että käveleväthän ihmiset karjasuojissakin ja muissa paikoissa missä on ulosteita. Niinpä, totta on, mutta silloin he myös tietävät sen ja osaavat varoa tuomasta ”sitä ihteään” kengissään koteihinsa.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Melonitkin omasta maasta

Omnomnom =). Cantaloupe meloneja omalta maalta. Tuli syötyä heti kun sato oli korjattu.



Pienikokoisiksi jäivät, mutta maku oli kyllä ihan kohdallaan. Kyllä tässä tuntee vähän onnistumisen iloa, naapurin mukaan täällä on turha kasvattaa vesimeloneja sun muita, kun hänen tuttavapuutarhurinsakaan ei onnistunut, vaikka kasvatti osan kasvihuoneessa. Joopa joo - meikä se vaan kasvatti kylmän viileesti nämä kaikki ihan vaan avomaalla - nelosvyöhykkeellä. =)

En sitten malttanut, piti syödä vesimelonikin. Pieni sekin, mutta eipä tuo haittaa.

Minusta on todella hienoa, että edes jotain hedelmäntynkää tekivät. Kasvatan ensi vuonnakin - ihan varmasti.

maanantai 26. syyskuuta 2011

~ 100 kiloa kurpitsailoa… =)

Lähes kaikki kurpitsat korjattu pellolta pois, paitsi muutama mesa queen -lajikkeen yksilö (n. 20 kappaletta) ja yksi iso valkoinen, joka ei ole vielä läheskään korjuukunnossa. Pellolla olevat on nyt harsotettu niin, että pärjäävät vaikka yöllä olisi useampikin aste pakkasta. Jos päivät ovat aurinkoisia, on mahdollista että kypsyvät jo muutamassa päivässä.

Siis noin sata kiloa kurpitsoita. Takuuvarmasti!



Kuvassa lähes sadan kilon verran ja sitten onhan tuolla vielä muutama, joita ei vielä ole edes pellolta korjattu saati sitten kuvattu.

Tuossa edustalla on Pariisin punainen - kurpitsoita ja sitten yksi vihreä, joka ei väriään muutakaan. Tämän vihreän siemenet tilasin Seemnemaailm -verkkokaupasta, ja tämä on lähinnä kurpitsansiemeniä tuottavaa lajiketta. Kypsät voisi jatkojalostaa jo, kunhan ehtisi, loppuja vihertäviä nyt kypsyttelen kuitenkin ensin muutaman viikon. Mitenköhän lie… riittävätköhän nämä tänä vuonna…? =)

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Baari on auki

Syksyn edetessä tontille pelmahtaa joka vuosi valtava muuttolintujen armeija. Samoihin aikoihin alkavat tiaiset pyöriä talon lähettyvillä, optimistisia otuksia - ruokintapaikka tarkoittaa ruokaa. Välillä innokkaimmat tiaiset käyvät kurkkimassa ikkunoista sisään. Kärsimättömimmät jopa koputtelevat ikkunaan. Riippuvat ikkunanpielissä ja nakuttavat ikkunalasia sen kuin kerkiävät. Melkeinpä pakko oli aukaista lounasbaari, nälkäisimmät kun sitten lopulta tunkivat jo sisälle.

Käyvät samoihin aikoihin joka päivä aamupalalla, lounasaikaan baari on aina täynnä ja illalla nälkäisimmät viihtyvät tosi myöhään, valomerkki on näköjään piirun verran ennen pimeäntuloa. Kiva niitä on taas seurata kesän tauon jälkeen.

Täällä ollaan nyt Gizmo-kissan kanssa sitten oltu nenä kiinni ikkunassa muutama päivä. Harmi, kun nyt on viime aikoina ollut surkeat ilmat. Vettä sataa, maailma näyttää harmaalta ja todella pliisulta, ruskaakaan ei tänä syksynä ole ollut. Kaikki valokuvatkin ovat harmahtavan sävyisiä, valoa vaan ei riitä ja sadekin hieman vaikeuttaa valotusta. Vaan ei auta valittaa - ihan hyvä, että edes jonkinlaisia kuvia saa.

Nyt tuossa on muutaman päivän pyörinyt lähinnä erilaisia peipposia. Laskeskelin taas huvikseni eilen peippojen määrää, viherpeippoja oli 47, tavallisia peipposia viisi ja järripeippoja - niin niitä oli parikymmentä, laskut menivät sekaisin, kun lehahtivat kaikki paikalta pois. Pääsääntöisesti tuossa siis vierailee satakunta peippoa päivittäin.

Kovin vaan ovat riitaisaa sakkia nuo viherpeipposet.



Mutta onhan se tavallaan hyvä näinkin, nyt ei täällä telkkaria tarvitse - on omat kauniit ja rohkeat (tai äksyt ja ärhäkät) seurattavana ihan livenä tuossa takapihalla.


Viherpeipot omivat lintulaudan yleensä kokonaan itselleen. On siellä muutama tiainen, joka ottaa peipoista mittaa aina välillä.



Urheita pikkuotuksia, käyvät vaivihkaa napsimassa siemeniä, kun paikan vallanneet isommat otukset eivät huomaa.

Joskus käy niinkin, että urhea pikkuotus saa vähän nokasta….



… jos nimittäin ei ole tarpeeksi varovainen. Kuvan hömötiainen sai kuitenkin siemenen mukaansa, vaikka pienen pöllytyksen viherpeipolta saikin.

Toisilla tiaisilla näyttäisi olevan taktiikkana se, että heti kun öykkäri selkänsä kääntää - paikalle ja nopeasti pois.



Suurin osa onnistuu saamaan laudalta mukaansa jotain. Ihan hyvä niin.

Öykkäripeippoporukassa oli yksi ilmiselvästi toisiinsa kiintynyt pariskunta.




Nämä kaksi söivät sulassa sovussa vierekkäin varsin pitkään. Taitaa kuitenkin olla niin, että eivät ihan kaikki viherpeipot siis äksyjä ole .

lauantai 24. syyskuuta 2011

Kuusi kiloa kurpitsaa - tai kuusi kilon kurpitsaa

Tuli korjattua kaikki loput pikkukurpitsat hallan alta pois. Osa on jo jatkojalostettu viikkoja sitten. Nuo pienokaisethan ovat sellaisia noin kilon painoisia ihanuuksia, siis juuri oikean kokoisia yhden aterian kurpitsoita. Kaikki eivät vielä olleet ehtineet kypsyä, osa oli ihan vihreitä. Täällä nyt kypsyttelen vihertävät kurpitsat ikkunalaudalla pikkuhiljaa. Osa oli jo vaihtanut värinsä kauniin oransseiksi, osa oli vasta hiljalleen vaalenemassa ja kaksi oli täysin vihreitä vielä.


Melko nopeasti ne kuitenkin tuota väriään vaihtavat. Taisi olla ihan oikea aika noutaa ne tuolta pellolta sisätiloihin. Kohta päästään kurpitsankeittohommiin - niin ja sitten tehdään kurpitsaleipää. On muuten sellaista herkkua, että ei ole tosikaan. Viime vuonnahan kurpitsat loppuivat kesken, oli sen verran kova menekki sillä leipomallani leivällä. Tänä vuonna ei liene pelkoa siitä, on nuo pienet ja tupla määrä vielä niitä isojakin. Seuraavaksi sitten haetaan loput isot pellolta pois, tänään tai huomenna tai heti kun sade lakkaa..

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Sitruunakurkku

Tämän vuoden sarjaan kokeillaanpa kasvaako tämäkin täällä, kuuluu ehdottomasti sitruunakurkku. Kylvin muutaman siemenen ihan kesäkuun alussa avomaalle ja ihan mukavasti ne lähtivät sitten kasvamaan. Kasvu oli todella hidasta, liekö syynä sitten ollut liian vähäinen lannoitus vai mikä. Kukkiakin sitten ilmaantui aikanaan, mutta kurkun kurkkua ei näkynyt. Ylenpalttinen märkyys tämän kesän aikana ei näyttänyt sitruunakurkulle sopivan, lähinnä olivat kaikki kärsivän näköisiä ihan koko kasvukauden. Aina välillä kävin tutkimassa, josko siellä olisi jotain korjattavaa. Melko huonolta näytti, muutama hedelmä siellä sinnitteli tosi pitkään, parin sentin kokoisena. Sitten ykskaks ne alkoivat kasvaa kokoa.

Toissapäivänä, samalla kun kerättiin kurpitsasatoa talteen, kävin sitten ne kurkkupuskatkin penkomassa.


Kyllä sieltä muutama korjuukelpoinen sitten löytyi. Yksi kohtuullisen kookas yksilö ja puolenkymmentä melko pientä. Kivan näköinen kurkkuhan tämä on, mausta en vielä osaa sanoa, kun en ole raaskinut vielä maistella.

Kai noitakin pitää ensi vuonna laittaa kasvamaan, kun jäi vielä siemeniäkin.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Ja maissi sen kun porskuttaa

Varmaan yksi suurimmista yllätyksistä tänä vuonna on ollut tuo maissi. Ensi kertaa näiden veijareiden kanssa kasvatuksen kannalta tuttavuutta tehtiin ja täytyy sanoa moneenkin otteeseen, että enpä olisi uskonut.

Parina viime yönä täällä vierailevana tähtenä on ollut halla. Kasvit, joita ei ole harsolla peitetty, ovat pääsääntöisesti sanoneet sopimuksensa kasvattajan kanssa irti ja kuolla kupsahtaneet lämpötilan äkillisiin muutoksiin. Vaan maissit sen kun kasvavat ja voivat kohtuullisen hyvin. Ei niistä näe päältäpäin ollenkaan, että ilman lämpötila on käväissyt jo pakkasen puolella. En olisi moista kyllä uskonut.



Hieman ovat myöhässä silti nämä vesselit. Ei taida kovinkaan montaa tähkää valmiiksi asti ehtiä, mutta hitto vie - se että niissä yleensä on niitä tähkiä, oli odottamaton yllätys.


Maissi nyt sitten ehdottomasti tulee myös kuulumaan sarjaan ”kasvatetaan ensi vuonnakin - ja varmasti”. Täytyy vaan muistaa olla liikkeellä ajoissa, jotta ehtivät ihan kypsäksi asti. Taidan muuten tilata siemenet ensi kasvukaudelle jenkkilästä - siellä ainakin on valinnanvaraa. Täällä kotimaassa kun en ole siementelineissä nähnyt kuin yhtä ainoaa lajiketta.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Ehtiikö? …. ei ehdi…osa ehtii!

Apua! Nollakeli aamulla kuuden aikaan. Auton ikkunat olivat jäässä ja maisema sumun peitossa. Se on vissiin virallisesti syksy nyt.

Onneksi peitettiin kurpitsat harsolla viimeiseksi eilen illalla. Tuli vähän kiire peittohommiin, kun puoli kahdeksan aikaan näytti siltä, että lämpötila laskee turhankin nopeasti. Tosin  säätiedotus lupaili lämpötilan säilyvän reilusti nollan yläpuolella, mutta eipä se ole ennenkään tämän tontin kohdalla paikkaansa pitänyt - on meinaan sen verran erilainen mikroilmasto tässä.

No, eipä siinä muuta voinut, kun kaivaa harsot esiin ja lähteä varmuuden vuoksi kasveja peittelemään. Oli jo lähes pimeä kun homma saatiin tehtyä, sisään kun tultiin, oli lämpömittarin lukema melkoisen lohduton. Peittelyrupeaman aikana oli lämpötila tippunut neljä astetta. Aika paljon reilussa puolessa tunnissa.

Nyt tätä kirjoittaessani olen tosi tyytyväinen, että eilen tuli otettua vielä muutama kuva kurpitsapenkeistä. Näin aamukuudelta en ole vielä tuolla pellolla käynyt harsojen alle kurkkimassa, eli en tiedä ollaanko siellä hengissä vai ei. Eilen siis aamun ensimmäisellä ulkoilureissulla kävelin tuon keskellä kasvimaata olevan yksinäisen kurpitsapenkin ohi kamerani kanssa, tarkoituksena ottaa muutama kuva vielä ennen kuin ensimmäinen hallayö tulee. Ja ihan viime tinkaan sen sitten teinkin.

Tuolla tosiaan on yksi penkki omassa ylhäisessä yksinäisyydessään , sijoitettu strategisesti kauas muista kurpitsapenkeistä siksi, että halusin välttää hallitsemattoman ristiinpölytyksen. Näistä kurpitsoista nimittäin kerätään siemenet talteen. Siinä sitten piti ihan pysähtyä hetkeksi pohtimaan: ehtiikö ne nyt ihan kaikki - siis valmiiksi asti ja mahtaako siementen keruustakaan mitään tulla.
Siinä pähkäillessäni tulin sitten ne kurpitsat nimenneeksikin. Hekottelin itsekseni, jotta helpompi on pallukat erottaa toisistaan, jos niillä on nimet.

Tämä ihan melkein valmis kaunokainen on nyt sitten Tuhkimo.


Pitäisi korjata pois ja jatkojalostaa pikimmiten.

Saman lajikkeen toinen yksilö - tuollainen pitkänomainen oudon muotoinen kurpitsa oli seuraavana tarkastelun alla. Nimeä ei tarvinnut kauan hakea, ilmiselvä makkarahan tuo on. On tainnut mennä tässä yksilössä jotain pahasti vikaan - sen kun lajikemäärityksen mukaan pitäisi olla pyöreä.




Niin ja sitten tietysti siellä on vielä Tupu, Hupu ja Lupu.

Lähes identtisiä toistensa kanssa…

Mitä nyt väri on vähän eri sävyinen..


mutta koko ja muoto on suunnilleen samanlainen …



…eli ilmiselvät veljeksethän siinä =)

Nyt tässä sitten odottelen, että tuo ilma vähän lämpenee, jotta pääsen katsomaan hallatuhojen laajuuden.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Tomaatti-imurit

Kun kerrankin aamusta oli poutainen sää, ajattelin kerätä loput vihreät tomaatit avomaalta ja keitellä ne hilloksi.  Mutta sattuneesta syystä kerääminen täytynee ajoittaa siten, että koirat ovat sisätiloissa.Koirapahalaiset nimittäin ovat vallan ihastuneita tomaatteihin. Ei sen puoleen, ne kyllä imuroivat kaikki tippuneet ja vähän vahingoittuneet kasvikset tuolla avomaalla tomaattien lisäksi vallan tehokkaasti myös. On siinä mulla varsinainen puhtaanapitotiimi.

Toisaalta, en pane pahakseni ollenkaan, että käyvät tuolla ruokailemassa. Niin kauan kun pitäytyvät noissa tippuneissa ja vähän vahingoittuneissa yksilöissä. Tämä kesä on ollut tässä osassa maata niin sateinen, että osa tomaateista ruskistuu ennen kypsymistään ja mätänevät siis jo pensaaseen. Sitä se liika vesi teettää.

Aamun ulkoilu alkoi varsinaisella kilpajuoksulla - kumpi saa ensimmäisen tomaatin.



Kilpajuoksun jälkeen toinen paineli perunapellolle ja toinen jämähti tomaattien läheisyyteen. Rocky-poika on varsinainen imuri, tuhisee, puhisee ja touhottaa aivan mahdottomasti, kun jotain etsii.


On siellä rikkaruohojen joukossa pieniä puolikypsiä tomaatteja vaikka millä mitalla. Kun vaan saisi ne imuroitua.

Aikansa se etsi ja tuhisi, sitten kun se iso ja ihana puolimätä tomsku löytyi…


… piti ihan istua persuksille ja nauttia koko rahan edestä.


Ei se sittenkään niin ihana tainnut olla, meinaan ilmeestä päätellen.

torstai 15. syyskuuta 2011

Syyskuun puolivälin tomaattisatoa

Eilinen hammaslääkärireissu meni ihan mukavasti, pääsin kuin pääsinkin sitten ajamaan sen viemärin puhdistustyömaan poikki haluamaani aikaan. Vaatihan se kyllä kävelyreissun sinne työmiesten luo: piti käydä varmistamassa, että pääsen kotipihastani pois. Ilmoitin kavereille kylmästi, että olen lähdössä täältä kello 11, minulle ihan sama pidättekö vaikka ruokatunnin silloin vai mitä, mutta minun on tästä läpi päästävä. Onnistuihan se sitten - siirsivät kalustonsa pois kun sinnepäin ajelin. Myöhästyin hammaslääkäristä vain 12 minuuttia, ilman tuota häslinkiä olisin varmaan ollut ihan ajoissa.

Jotain ilonaiheitakin tässä kuitenkin on, kasvimaalla suurimmalla osalla kasveista menee ihan hyvin vielä, kasvihuoneessa yhdelläkään ei ole vielä hätäpäivääkään ja kasvihuoneen vieressä ämpärikasvatuksessa olevat tomaatit ja munakoisot sinnittelevät hengissä nekin. Tämän syksyn lämpötilat ovat olleet vallan riittävät ja se takaa sen, että satoa kypsyy hiljalleen koko ajan. Ensi viikolle lupailevat tosin jo hieman viileämpiä säitä, täytynee kaivaa harsot liiteristä valmiiksi, jotta saa nuo arimmat suojattua.

Kasvihuoneessa tomaatteja kypsyy vielä tasaiseen tahtiin. Orange Pendulina -tomaatti näyttäisi olevan todella satoisa lajike. Suurimmalla osalla lehdet alkavat jo kellastua ja tippua pois, mutta silti ne jaksavat kypsyttää vielä raakana olevat tomaatit. Tuolla olisi työsarkaa odottamassa, pitäisi saksia ne kuivuneet lehdet pois. Olen poistanut lähes kaikista tomaateista ne alimmaiset lehdet ensimmäiseen tomaattiterttuun asti jo heinäkuussa. Nyt sitten pitäisi siistiä nuo loput kellastuneet pois kompostin raaka-aineeksi.


Näitä pieniä oransseja kirsikkatomaatteja on kesän ja syksyn mittaan tullut roppakaupalla. Ovat kauniin ulkonäkönsä lisäksi vielä ihan maukkaitakin. Näitä meillä kasvatetaan ensi vuonnakin, varmasti.


Toinen ihanuus, joka jaksaa tuottaa runsaasti satoa vielä on Super Sweet 100 kirsikkatomaatti.



Nämä ovat mielestäni kirsikkatomaattien parhaimmistoa. Todella makeita ja sopivan kokoisia napsittavaksi kypsinä vaikka suoraan puskasta.¨

Avomaallakin on vielä tomaatteja vaikka muille jakaa. Loppuviikosta aion kerätä loput vihreät pois ja tehdä tomaattihilloa. Osa kasveista on antanut syysmyrskyn kourissa periksi ja ruvennut lähentelemään maan pintaa, eli nyt alkaa olla jo raivauksen aika. Paljon on tippunut jo tomaatteja maahan, vaan eipä tuo haittaa, kyllä ne tippuneet tomaatit sieltä maastakin hyötykäyttöön tulevat.



Ronja suorastaan rakastaa tomaatteja. Se käy aina silloin tällöin popsimassa maahan pudonneet parempiin suihin. Niin ja tuo toinen koira - ihan samanlainen tomaattien ystävä sekin. Välillä täällä mennään peräkanaa pitkin pihamaata, kun toisella on tomaatti ja toisella ei. Käyhän se tietysti pallon puutteessa leikkikaluksi tomaattikin…

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Tie poikki koko päiväksi 10 minuutin varoitusajalla

Tämä aamu alkoi sateisissa merkeissä, vettä tuli kuin sanonko mä mitä… Koirat piti tietysti ulkoiluttaa oli keli mikä tahansa. Harmitti tuo sää. Vähän ennen kahdeksaa olin sitten saanut aamutoimet tehtyä sateesta huolimatta ja ruokaa koiruuksien nenun eteen, kun havahduin siihen, että pihassa kääntyi kirkuvanpunainen iso pakettiauto.

Tuo meidän tie on siis pihatie, siellä tien on alussa kylttikin, että kyseessä on yksityinen alue. Kyltin sinne aikoinaan on laittanut kaupunki, silloin kun tekivät sen pahuksen luontopolun kiertämään tätä tonttia. Alkoi nimittäin lähes päivittäin käydä pihassa siihen aikaan sellainen määrä polulta eksyneitä tien kyselijöitä, että pakko oli jotain keksiä. Eli kaupunki ratkaisi asian laittamalla sinne kyltin, etteivät eksyisi tänne pihalle. Tuosta kyltistä johtuen suurin osa eksyneistä autoista peruuttaa saman tien pois. Tuon pihatien toisella puolella on metsää, toisella puolella pelto, jossa kasvatellaan rikkaruohoja ja vadelmaa. Eli tuo tie on ainoa väylä pois täältä talolta.

Tämän aamuinen paku kuitenkin pysähtyi keskelle pihaa käännyttyään ja kuljettaja tuli aika vauhdilla - ilmeisesti sateesta johtuen - tuohon ulko-ovelle. Mikä sitten oli tämän varsin aikaisen vierailun syy. Kappas vain - ilmoitusasia. Ensimmäinen kysymys kaverilla oli: ”oletko lähdössä tänään täältä jonnekin?”. Tuon kysymyksen kuultuani katsoin jo vähintäänkin kieroon, mitä ****ttiä se kenellekään kuluu, olenko kotona vai lähdenkö johonkin. Eli kaveri ei sen kummemmin selittänyt mistä on kyse - kysyi vain mitä aion tänään tehdä. Vastasin että joo - mitenniin? Ja seuraavaksi sain kuulla, että katkaisevat tuon pihatieni koko päiväksi viemärin puhdistustöiden ajaksi.

Että sillälailla. Kiva kun ilmoittivat edes 10 minuuttia aikaisemmin. Kehoittivat minua siirtämään autoni tuon rautatien toiselle puolelle - jos siis olen menossa jonnekin. Kiva - eihän tuossa ole kuin muutama sata metriä käveltävää sateessa.

Vaan kuinka ollakaan, tulivat sen laitteistonsa kanssa tuohon paikalle niin nopeasti, etten sitten ehtinyt autoani siirtää.


Ja tuostahan ei ohi edes pääse. Niin ja totta kai tulivat tänään, kun minun pitäisi mennä puolen päivän aikaan Kuopioon hammaslääkärille. Mitenköhän lienee - kyllähän tuollaisista tien katkaisemisista pitäisi asianosaisille ilmoittaa hyvissä ajoin. Kymmenen minuuttia ei kyllä ole riittävä aika.

Ei siinä kauaa mennyt kun sinne jo oli tullut lisää kalustoa.


Yksi on jopa tuolla ojassa, tien vasemmalla puolella. Sateinen sää ei kyllä ole paras mahdollinen kuvien ottoa ajatellen, mutta tulipahan dokumentoitua.

Saas nähdä miten käy, pääsenkö ajoissa hammaslääkäriin. Ja entäs sitten jos en pääse. Siinä tapauksessa taitaa olla luuri kuumana, kun alan kaupungin tekniselle osastolle soittelemaan…

tiistai 13. syyskuuta 2011

Satokausi vaan jatkuu - on muuten hyvät kelit, kun munakoisotkin kasvaa =)

Munakoisosato tänä vuonna on melko vaatimaton, verrattuna viime vuotiseen. Osittain syynä on se, etten ole tuon kipeän käpäläni kanssa juuri paljonkaan niistä pystynyt huolehtimaan. Pellolla kasvavat koisot hukkuvat rikkaruohoihin ja sieltä ei satoa juurikaan tule. Astioissa kasvavissa sen sijaan on jotain vähän enemmän, mutta omat harminsa on niilläkin.



Muutamia tuollaisia sieviä pieniä koisoja tuolla olisi jo kerättäväksi asti. Kyllä niistä muutaman sapuskan saa, eli olen ihan tyytyväinen tulokseen. Väittävät nimittäin täälläpäin, ainakin nuo naapurit, että näillä leveysasteilla on turha kuvitellakaan saavansa munakoisoja ollenkaan. No olenpa nyt sitten kahtena peräkkäisenä vuonna todistanut tuonkin väitteen vääräksi. Ihan vaan noita on kasvateltu ulkosalla ja avomaalla.



Eli ihan hyvin osa noista munakoisoista voi, mutta on tuolla sitten vielä enemmän niitä, joilla ei kaikki asiat olekaan niin hyvin. Kuka lie pistänyt poskeensa koisoparkaa…


Turkish Orange -munakoisoni tekee kyllä kiitettävästi hedelmiä myös, mutta reppana on vähän vaikeuksissa sekin.

Lehdet ovat reikiä täynnä, ja osassa hedelmiäkin on syömäjälkiä.

Ja tänään se sitten selvisi kuka tuolla on ollut asialla.



Tuollaisia toukkia sieltä sitten löytyi. Lajimääritys jää tekemättä, kun en tuonnäköistä toukkaa osaa oikein sijoittaa mihinkään, joku perhonenhan se on - mutta mikä...

Ensi vuonna varmaan täytyy ottaa käyttöön järeämmät aseet noita tihulaisia vastaan. Ei taida ihan riittää pelkkä mäntysuopavesi ja nokkosvesi näiden häätämiseen.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Vuoden viimeinen papusato

Aamusella koirien kanssa ulkoillessa tulin ohimennen penkoneeksi papupuskia. Voi taivahan vallat!! Siellä oli piilossa papuja vaikka millä mitalla. Eihän siinä muu auttanut kuin napata ensimmäinen käteen osuva astiantapainen ja kerätä nuo ihanuudet pois.


Niin ja pitihän ne punnitakin, reilu puoli kiloa eli ihan kiva saalis ottaen huomioon, että ollaan jo melkein syyskuun puolivälissä.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

On meinaan kokoa - ja joillain jo näköäkin

Kurpitsaa! Jee, niitähän meillä tulee. Ihan kiitettävän kokoisia ovat jo mokomat ja jokunen on jo siinä mallissa, että voisi harkita kasvimaalta poistoa keittiön puolelle.



Ihana suuri kurpitsa, tämä lajike kasvattaa sellaisia 8-10 kilon kurpitsoita eli kokoa tuolla vonkaleella on jo ihan normimäärä - kun vertaa tuohon tennispalloon tuossa vieressä.

Tässä samaisessa penkissä näitä kaunokaisia kasvaa kokonaista seitsemän kappaletta.
Osa on vielä iihan viihreitä.


Osa osoittaa jo kiivaasti oranssistumisen merkkejä.



Kokoa näillä kaikilla on jo sen verran, että vaikka halla tulisi ja tappaisi kurpitsaköynnöksen, nämä kyllä kypsyvät sisätiloissa ihan varmasti. Toivottavasti nyt kuitenkin ehtivät mahdollisimman pitkälle vaihtaa väriään tuolla ulkosalla, ennen kuin ne pitää raijjata sisätiloihin loppukypsytykseen.

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Jo taitaa vähän tuoksua syksylle

Eilinen aamu oli varsin syksyisen oloinen, samanlainen aamu näyttäisi olevan tulossa tänäänkin. Viime vuoden syyskuun aamuihin verrattuna aamut ovat melko värittömiä tosin. Yöpakkasiahan täällä ei vielä ole ollut, ei edes pienen pienen hallayön vertaa. Tästä johtuen puut ovat edelleenkin sellaisia ruskeanvihertäviä, syksyn värejä ei vielä näy missään. Lehtiä on pudonnut maahan jo vaikka kuinka paljon, kaikki pudonneet ovat ruskeita. Maiseman yleisväritys on rusehtava.


Viime vuonna tähän samaan aikaan joka puolella oli kirkkaita syksyn värejä. Takapihallakin maahan tippuneet koivun lehdet olivat ihanan keltaisia, nyt tuo pihamaa on tuollainen tylsän ruskea. Viime vuonna ilma oli jo tähän aikaan pirtsakan viileä, välillä käytiin reippaasti pakkasen puolella. Nyt tuo lämpötila on pysynyt koko ajan melkoisen reippaasti nollan yläpuolella, aamuisin on mittari näyttänyt vähintäänkin kymmentä astetta, paitsi eilen. Seitsemältä kun tänne alakertaan kömmin aamukahvin keittoon, mittari näytti viittä plusastetta. Se on tälle vuodelle jo aika vähän. Tänään sitten samaan aikaan oli jo kymmenen astetta, eli aamun lämpötila vaihtelee ja heittelee melkoisesti jo nyt. Nyt varmaan pitää alkaa jo silmäillä noita kurpitsapenkkejä sillä silmällä, jos vaikka joutuu pikaisesti ne pakkasen alta korjaamaan pois.

Jos kesä olisi ollut vähemmän sateinen, eikä täällä olisi vallinnut koko ajan sellainen riisipelto-tunnelma tuolla kasvimaalla, näin pitkä ja lämmin syksy tuottaisi huiman sadon. No, kaikkea ei voi saada. Viime vuonna valittelin sitä, että oli aivan liian kuivaa. Joka päivä piti kasvimaa kastella, joskus jopa kaksi kertaa. Tämän vuoden kastelut voikin sitten laskea yhden käden sormilla. On meinaan osunut tälle tontille niin paljon sadepäiviä, että onko tuo tosikaan. Kasvimaa on vieläkin puolittain mutavelliä. Kävellä siellä voi ainoastaan niissä penkkien väleissä, joihin joskus aikaa sitten heitin pari paalia olkia. Siellä sitten tepsutellaan olkien päällä, tasapainoillaan penkkivälissä. veden litistessä olkien alla. Ihan mielenkiintoista, mutta ei niin kovin mukavaa.

Tuli sitten korjattua satoakin, papuja löytyi vielä kahden litran verran, tomaatteja parikymmentä ja kurkkujakin siellä vielä oli lehtien ja rikkaruohojen seassa, piilossa niin, ettei niitä sieltä löytänyt muuten kuin lievää väkivaltaa käyttäen. Ei niitä niin hurjan montaa enää ollut, mutta aikani pengottuani sain saaliksi seitsemän kappaletta.

Edit: Blogger taas kunnostautui, tämä juttu oli laitettu automaattiseen julkaisuun - mutta eipäs vaan pirulainen sitten julkaissutkaan sitä ajallaan.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Viimeisiä viedään

Ihanaa kun on ollut lämmin syksy - ei ole tarvinnut tomaatteja peitellä harsolla tänä vuonna. Toista oli viime syksynä, yöt olivat kylmiä jo varsin aikaisin.

Viimeiset tomaatit alkavat olla poimintakunnossa.



Goldene Köningen tomaatit kypsyvät tänä vuonna kaikki kerrallaan. Kiva, pääsee tekemään keltaista tomaattisosetta.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Päivän kuva - Pörriäisiä

Vielä pörrää jokunen kimalainenkin maisemissa.



Ei taida kulua montaakaan viikkoa, kun nämäkin häviävät pihapiiristä.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Päivän kuva - Perhosia

Viime päivinä on näkynyt paljon nokkosperhosia.





Ne pyörivät vielä viimeisten kukkivien kasvien kimpussa. Luonnonkasvit ovat suunnilleen kukkimisensa jo lopettaneet, joten näitä sitten kerääntyy kukkapenkkeihin ja -laatikoihin useampia kerrallaan.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Päivän kuva - Kurpitsa kukkkii

Kurpitsat intoutuivat taas kukkimaan uudestaan. Tämän kierroksen kukat ovat mahdottoman isoja.





Kaiken järjen mukaan jo syyskuussa pitäisi näidenkin se kasvunsa lopetella pikkuhiljaa. Noh, saapahan ainakin kurpitsankukkia - friteerattuna - eihän näiden kannata antaa hukkaan mennä, kun satoakaan ei enää voi oikein näistä saada.

torstai 1. syyskuuta 2011

Päivän kuva

Tuli ostettua muutama marjakanerva. Uusi tuttavuus minulle, en ole aikaisemmin näitä missään nähnyt.


Olisi pitänyt ostaa useampi, mutta kun hinta oli melkoisen suolainen, raaskin ostaa vain kolme.