torstai 25. elokuuta 2011

Usvaa ja sumua - onneksi ei sentään sadetta

Eilinen päivä alkoi tihkusateisena, onneksi vettä ei sentään tullut kovin hirveästi, mutta sen verran kuitenkin, ettei koiruuksien kanssa ulkoilu kovin pitkään maittanut. Ja siihen se päivän saldo sitten jäikin. Lähinnä oleilua ja koirien kanssa ulkoilua, kun oli vaan niin huono olo. Miljoona asiaa jäi tekemättä, ainoa suurempaa ponnistusta vaativa homma mikä tuli tehtyä, oli tuolla paikallisessa Agrimarketissa käynti. Koiranruokaa piti hakea, se kun on nyt sopivasti tarjouksessa. Samalla mukaan tarttui pari ulkosyklaamia ja marjakanervia. Olivat niin nätin näköisiä, etten voinut vastustaa kiusasta.

Tämä aamu olikin sitten varsin surullisen näköinen. Tienoon peittää niin sankka sumu, että puoli kahdeksan aikaan aamulla näkyvyyttä on hädin tuskin 30-40 metriä. Tosin ehkä parempi näin, onneksi ei sada vettä.




Aamun ensimmäisellä ulkoilukerralla ehdin jo hukata koirat, sumuun. Onneksi arvasin minne ne suunnistivat ja painelin perään. Siellähän ne olivat, laiturilla toljottamassa sumuun.

Siitä on aikaa kun täällä olen näin sankan sumun nähnyt.




 Näkyvyyttä tosiaan ei ole kovin pitkälle.


Laiturilta otetussa kuvassa maisema häviää valkoiseen jo heti muutaman kymmenen metrin päässä.





Kun kääntyy ja ottaa kuvan toiseen suuntaan, sama juttu.



Mutta on se aurinko siellä, ihan oikeasti, piilossa mahtavan, paksun sumuverhon takana.


Koiratkin näyttävät jotenkin utuisilta tällaisessa säässä.



Vaan kyllähän se tiedetään, tuosta koiraneidistä on utuisuus ja eteerisyys kaukana - sehän on varsinainen ADHD. Nytkin se jollain opilla tuolla ulkoilureissulla onnistui hukkaamaan pantansa. Kyllä se panta neidillä vielä tuossa kuvassa on, mutta sisälle kun tultiin, ei sillä enää mitään ollut. Ehkäpä löydän sen, kun aikani mietin ja pohdin, missä päin tonttia koiraneiti tuon kuvan ottamisen jälkeen mennä viipotti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti