torstai 21. huhtikuuta 2011

Kyllä maalla on mukavaa

Päästiin sitten vihdoin perille nelosvyöhykkeelle, huolimatta siitä, että matkalla taas piti pysähdellä vähän väliä. Olisin varmaan tarvinnut kokovartalopuudutuksen matkan ajaksi, tai ainakin osittaisen. Mutta perille päästiin ja se on pääasia.

Oli ärsyttävää tuhlata puolet kauniista aurinkoisesta päivästä autojen pakkaamiseen ja matkustamiseen. Mutta ärsytys kyllä hävisi kun tuohon pihaan ajettiin. Vähän reilu viikko sitten kun täältä lähdin, oli pelto vielä ihan valkoinen ja pihalla oli lumikinoksia vaikka muille jakaa. Vaan eipä ollut enää. Pellolla on muutama luminen paikka ja järvikin on lähes jäätön.

Muutamia mukavia yllätyksiäkin on jo löytynyt. Istutin ylijäämä krookuksia pari vuotta sitten syksyllä. Yksikään niistä ei sitten osoittanut elonmerkkiäkään viime keväänä. No nyt siellä niitä on, pikkuruisia ja hirmu hentoisia krookuksen alkuja.



Voisi melkein sanoa, että mullapa on ylivuotisia krookuksia kasvamassa.

Raparperinkin näyttää olevan hengissä, vastoin kaikkia odotuksiani. Luulin tappaneeni sen viime kesänä. Mutta sitkeä sissi tuo näyttää olevan, vaikka varsin iäkäs onkin. Pakko on laittaa kuva siitä, kevään ensimmäiset raparperipullerot - niitähän kaikki muutkin aina kuvaa =)


Tontilla majailevat ja vierailevat eläimet näyttävät myös voivan hyvin. Rusakko kävi iltapäivällä taas takapihalla mussuttamassa kauroja lintulaudan alla. Tämä nyt oli eri rusakko, ei se korvamerkitty kaveri, joka täällä on aikaisemmin tavannut käydä. Palokärkikin kävi samoihin aikoihin tuossa etupihalla kukkapenkissä mönkimässä, mitä lie sieltä löytänyt kun sekin viihtyi pihapiirissä pitkän aikaa. Lintulaudalla tohina näyttää hiljentyneen, muutama talitiainen siellä oli siementen jämiä tonkimassa. Kaksi keltasirkkuakin kävi, mutta siinä se pikkulintutarjonta sitten sitten olikin.

Järvellä näyttäisi käyvän vieläkin melkoinen tohina ja touhotus. Vesilintuja on tullut lisää, parisenkymmentä telkkää tuolla näyttäisi uiskentelevan, sinisorsiakin on muutama. Pari joutsentakin bongasin, mutta siinäpä ne sitten olivat, paitsi mitä nyt viitisenkymmentä naurulokkia majailee tuolla jään reunalla.


Näyttää niillä vesilinnuilla olevan melkoiset reviiritaistot meneillään. Pari telkkää on jo tuon rannan telkkäpöntön käynyt tarkistamassa. Toivottavasti tekevät sen pesänsä sinne telkkäpönttöön, eikä savupiippuun niin kuin niillä takavuosina oli tapana.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti