keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Puoli kuuta peipposesta…

Linnut sitten ilmestyivät takaisin pihapiiriin eilen! Ja voi että niitä oli paljon. Ilmeisesti pihassa liikkuminen ja koiruuden kanssa ulkosalla olo on häätänyt petolintupopulaation muualle ja pikkulinnut palasivat lintulaudalle. Kävin eilen vähän raivaamassa lintulaudan ympäristöä ja ripottelemassa kauroja maahan, ehkä sekin kertoi lintusille, että baari on taas auki.


Eilen siinä kävi mahdoton kuhina. Se iso keltasirkkuparvikin tuli taas käymään. Käpytikkakin kävi tutkimassa talipalloja. Kissapopulaatio sisätiloissa oli aivan ekstaasissa. Taas riitti katseltavaa puoleksi päiväksi.

Ovat nuo keltasirkut kyllä sen verran arkoja, että lentävät heti pois kun niitä lähestyy. Onnistuin kuitenkin ikuistamaan yhden yksilön. Että ihan kolmenkymmenen metrin päästä kuvasin, niinpä - talossa on kuin onkin viimeinkin KUNNON järjestelmäkamera. Ja jo oli aikakin, viimeksi olen järjestelmäkameralla kuvaillut siihen aikaan, kun kuvat kehitettiin ihan paperikuviksi. On siitä sen verran aikaa, että jos joutuisin kylmiltään pimiöön, en enää varmaan mitään osaisi tehdä. Niin, tuosta edellisestä lauseesta tarkimmat varmaan hoksaavat, että ihan sitä harrastettiin valokuvausta vuonna nakki ja muusi. Ja kuvatkin kehitettiin ihan itse. On vaan päässyt taito ruostumaan, sen huomaa. Onpa tuossa sitten uuttakin opittavaa, digijärkkäri on periaatteessa samanlainen kuin mekaaninenkin, mutta ominaisuuksia on vaikka muille jakaa. Tässä menee nyt päivät sitten opiskellessa kuvaamista ihan uudelleen. Vaan oli se kiva näpsiä kuvia tuolla pihalla, vajaassa kymmenessä minuutissa tuli otettua 63 kuvaa. Ei olisi onnistunut sillä digipokkarilla, jolla viime kesänä kuvasin.

Tänä aamuna aamukahvilla istuskellessani seurailin taas lintujen touhuja. Laudalla pyöri pari pikkuvarpuspariskuntaa viherpeippojen seurassa. Tinttejäkin oli kymmenkunta; sinitiaisia, hömötiaisia ja tietenkin talitiaisia.  Arkoja ne ovat pikkuvarpusetkin, heti kun menin vähänkin lähemmäksi, herrasväki siirtyi tuohon isohkoon pihakuuseen.


Keltasirkkuparvikin pöllähti taas paikalle.  Aikani kuluksi siinä laskeskelin kuinka monta yksilöä oli paikalla, aiemminhan parven koko on ollut 14. Piti ihan hieraista silmiä kun laskujen tulos olikin yllättäen 15 ja se viidestoista olikin ihan erinäköinen kuin muut. Ylläri! Se viidestoista oli peipponen! Eli tämä kaveri varmaan on talvehtinut täällä ja nyt sitten ilmeisesti liittynyt keltasirkkuparveen. Eli ei tässä nyt vielä vanhan sanonnan perusteella ole sitä puolta kuukautta kesään, vaikka mahdottoman mukavaa se olisikin, jos se kesä nopeammin jo tulisi. Tai tulisi nyt edes kunnon kevätkelit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti