keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Se loppu nyt - nimittäin puutarhan vuosi

Alkuperäinen suunnitelma tällä blogilla oli se, että kaverini ykkösvyöhykkeellä ottaisi osaa blogin kirjoittamiseen ja ihmettelisimme muun muassa vyöhykkeiden eroja ja kasvattelisimme kaikkea kummallista. Kaveri sitten kirjoitti tasan kaksi postausta, eli ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tästä syystä blogi sitten tuossa noin about kesäkuussa muutti vähän muotoaan minun kaltaisekseni, eli aloin kirjoitella muustakin kuin pelkästä puutarhanhoidosta. Mukaan tulivat lemmikkien kohellukset ja kaikenlaista muutakin löpinää. Oletan, että kaverilla ei sitten enää ole aikomustakan ottaa osaa - olishan tuo sen jo tehnyt, jos olisi. Eli tästä eteenpäin ominkin tämän blogin sitten ihan omaan käyttööni. Odotettavissa siis muitakin kuin puutarha juttuja, enemmänkin, jos nyt sitten tätä kirjoittelua jatkan.

Yhteenvetona tästä kasvukaudesta voisi vielä sanoa, että älyttömän hyvin meni - paaaaljon paremmin kuin osasin koskaan kuvitellakaan. Yllätyksiä ja kaikenlaisia kivoja mutkia oli matkassa, mutta näistä on opittu jotain (toivottavasti) ja ensi vuonna sitten tietää mitä tekee - ehkä. Tarkoituksenanihan oli kasvattaa vähän kaikkea ja katsoa mitä kannattaa sitten jatkossa viljellä. Sadosta viis, tuskin sitä kuitenkaan tulee - oli ajatus tuossa toukokuussa. Mutta kuinkas sitten kävikään. Satoahan tuli ja vallan mahdottomasti. Ihan hyvä niin.

Nyt kun täällä nelosvyöhykkeellä on puutarhamaa kynnetty ja jäädään odottamaan lumentuloa, ulkohommina on lähinnä vain siivoilua ja lehtien haravointia ainakin nyt toistaiseksi. Marjapensaita varmaan leikataan vähän ja mahdollisesti tehdään jotain perustustöitä ensi kevättä ajatellen.


Tuli muuten mahdottoman upeaa jälkeä tuosta kynnöksestä. Kyllä sitä kelpaa sitten keväällä aloittaa hommat taas, kunhan maa on sulanut. Jännityksellä tässä jää nyt sitten odottamaan, millainen talvi tulee, ja miten talveltivat esimerkiksi hankkimani viiniköynnökset. Nehän ovat kasvaneet ihan mukavasti ja molemmat siis ovat kesän jälkeen edelleenkin hengissä - eli en onnistunut niitäkään sitten kuitenkaan tappamaan. Kylläpä on wannabe hortonomin hyvä olla, sato tallessa, suurin osa puutarhaan liittyvistä töistä tehty ja peltokin kynnetty.

2 kommenttia:

  1. Todella upeat kynnökset, nostan olematonta hattuani.

    Syysterkkuja kolmosvyöhykkeeltä.

    VastaaPoista
  2. Olen todella onnekas, pikkuserkkuni, joka tuon pellonpätkän kyntää on todellinen taituri harmi vaan, että ei ne sentilleen suorat vaot oikein pääse oikeuksiinsa tuossa kuvassa ... =)

    VastaaPoista