torstai 30. syyskuuta 2010

Syysmietteitä

Nämä syksyiset, aurinkoiset aamut ovat mahdottoman upeita. Lämpötila täällä nelosvyöhykkeellä on ollut jo muutamana aamuna selkeästi pakkasen puolella. Sinne sitä on kuitenkin pakkaseen lähdettävä pikkukoiruutta ulkoiluttamaan. Samalla reissulla tulee kierrettyä lähes koko tontti - tulee tehtyä vähän lenkkiä koiruuden kanssa, ei mitään pitkää tietenkään, pentuhan on vielä kunnon lenkkeilyyn liian pieni.

Siinä kävellessä tulee tutkailtua sitten kaikkea mahdollista, mitä kasveja pitäisi jo leikata, missä kohtaa nurmikko on sammaloitunut niin pahasti, että pitäisi uusia ja sen semmoista. Tosin, nyt olenkin sitä mieltä, että sitä sammaloitunutta nurmikkoa ei uusita. Ai miksikö? Kuva kertonee miksi.


Kuinka monella kasvaa suppilovahverotkin pihassa?
Tämä on todellakin huippupaikka. Aikaisemmin syksyllä sain kaikki tatit ihan tuosta vierestä. Pihasta keräsin punikkitatteja kasapäin ja tuolta muutaman kymmenen metrin päästä herkkutatteja kilokaupalla. Nyt sitten näyttäisi käyvän niin, että suppilovahverotkin saadaan ihan tuosta pihasta. Vähän siistiä :).
Kuuluu tuossa järvessä olevan ihan kunnon kalaakin. Joskus ovat jopa istuttaneet lohia. Tiedä häntä onko niitä enää. Pikkukaloja kuitenkin riittää - jopa koiraneidin ihmeteltäväksi.


Haukia siinä ainakin on ja paljon. Riittää tuota roskakalaa - salakoita ja särkiä niille syötäväksi. Olen joskus mateitakin käynyt kolkkailemassa - hurrjan kauan sitten.


Harmi vaan, että tuokin järvi on tässä vuosikymmenien kuluessa rehevöitynyt ja pahasti. syynä tähän on tämän kaupungin persuksista oleva jätevesipolitiikka. Älypäät kun rakensivat jäteveden puhdistamon paikkaan, josta on vajaa kilometri kaupungin keskustaan, tuossa joskus pari - kolmekymmentä vuotta sitten.

No, nyt sen pitäisi olla puhdasta tuon järviveden, ainakin niin väittävät. Voisihan sitä alkaa kalastelemaankin ja tässähän voisi vaikka ryhtyä omavaraistalouteen, ainakin osittain. Tosin nyt on ollut kaikinpuolin hyvä vuosi ainakin kasvimaan kannalta ja sienienkin - satoa tuli ja paljon - niin paljon, että talven tarpeet on tallessa. Ei se tietenkään joka vuosi onnistu.

Mutta on se vaan niin, että on tuo luonto sitten nätti aina aamutuimaan syyskeleillä. Tässä pitää miettiä päivän hommat ja alkaa touhottamaan, vaikka ei malttaisi, mielellään sitä vaan menisi tuonne ulos pällistelemään kaikenmaailman syysihmeitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti