sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Loppukesän kukkahankintoja ja vierailu kaupallisella puutarhalla

Piipahdettiin paikallisella puutarhalla. Matkaa tuonne lähimpään on noin 15 kilometriä. Ajankohta varmaankin oli vähän väärä, nimittäin tyhjäähän tuo oli täynnä. Olin todellakin odottanut huomattavasti enemmän ko. puutarhasta. Nettisivuthan tuolla yrityksellä on iha ceestä /per. Mutta silti.

Köröteltiin sitten aamupäivällä pikkutietä se viitisentoista kilometriä, ja tapani mukaan olin ajaa määränpään ohi. Ehkä tällä kertaa osasyynä oli myös opasteiden puute. Tämä puutarha kun tulee vastaan sellaisen pienen mutkan takaa, ja on aika tehokkaasti peitetty kuusiaidalla sun mulla maisemointivirityksillä ja kyltitkin on sitten sen mukaisesti puolittain piilossa. No, ei siinä auttanut muu kuin heittää vilkku päälle ja hiljentää kiivaasti, silllä seurauksella, että perässä ajanut rekka oli sitten ajaa todella perään. Rekkakuskin refleksit kuitenkin pelasivat kiitettävästi, kaveri heitti ajoneuvonsa vastaantulevan kaistalle tyylikkäästi ja sitten vaan porhalsi ohi hiljentämättä pätkääkään. Huomattava on, että en todellakaan tehnyt mitään paniikkijarrutuksia tms. Takana tulija vaan tuli huomattavasti nopeampaa vauhtia, kuin mitä itse ajoin, ajoin ihan nopeusrajoitusten mukaisesti.

Kurvasimme sitten siihen puutarhan pihaan. Nättejä viritystä ovat tehneet omiin pihoihinsa. Kaksi taloa tuossa näytti olevan ja muutama kasvihuone sitten siinä sivussa. Pihalla opastekyltit olivat jo sitten ihan kokonaan näkösällä, ja suuntasimme sitten myymälän puolelle. Ensin kuitenkin piti tutkia pihan tarjonta - Siinä pihalla oli muutama kasvi ja jotain repsahtanaita perennoja myynnissä, kyltti kertoi, että ”Loput perennat 4 €.” Heh. En tuommoisessa kunnossa olevia ottaisi edes ilmaiseksi. Jos joku sen 4 mullepäin maksaisi, sitten ehkä saattaisin vaivautua istuttamaan.... =)

Myymäläkasvarin seinustalla oli myös muutamia lajeja yrttejä myynnissä. Oli basilikaa - auringossa palanutta, melkein kukkivaa. Salviaa, nuupahtaneita vähän myös liikaa auringosta kärsineitä, timjamia - melko pitkin varsin ja erittäin pienin lehdin. Laventelia näytti olevan myös - nimilappu tosin puuttui, mutta uskoisin tunnistavani ko. kasvin. Hintaa näillä hirvityksillä oli 2,90 kappale- mikäli oikein muistan. Naureskelin siinä isännälle, että on vähän toista luokkaa meitin yrtit kasvimaan laatikossa ja että eipä tarvitse onneksi noita ostella.

Sisälle myymälään mentäessä panin merkille sen, että todella kivan näköinen kukkamyymälä siinä heti alkuun. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki siitä. Myöhemmin sisäpuolella selvisi, että oli siellä yksi kappale ara-papukaijoja ihan oikeastikin.

Ruukkuja, kaikenlaista puutarhakrääsää ja sen sellaista tilpehööriä ja jotain sisäkasveja - muraatteja yms. myynnissä parilla pöydällä. Loput pöydät tyhjänä. Seisoskeltiin siinä sitten varmaan minuutti tuijottaen tarjontaa, sitten kuului sellainen vieno ”mau?”. Takavasemmalta tulla töpötti häntä pystyssä oranssinvärinen kissa. Likainen kollipoika, mutta AH niin IHANA. Puski ja kiersi ja kiehnäsi ja KEHRÄSI ihan hurjasti. Heittäytyi sitten lopuksi meikäläisen jalkojen juureen selälleen ja nappasi takatassullaan lahkeesta kiinni - ihan kuin olisi sanonut ”ähäkutti, etpäs menekään mihinkään”. Siinä se sitten makoili, piti takatassulla kiinni ja alkoi maaten pesemään naamaansa. Että semmonen kissa siellä. Lähdettiin sieltä sitten pois, ostamatta mitään, tarjontaa kun ei juuri ollut. Kuten sanottu, taisi olla väärä ajankohta.

Takaisinpäin tullessa sitten pysähdyttiin paikalliseen Agrimarkettiin. Isännän kun piti saada jakoavain, ja minun muutama perennatuki tuohon rapunpieleen. No, eipä sieltä pois päästy ilman että jotain tarttui ostoskoriin. Siellä kun oli myynnissä aivan ihastuttavia jaloangervoja. Ostin sitten muutaman, kun sieltä puutarhaltakaan ei mitään löytynyt.


Taas tuli ostettua kasveja ihan vaan värin takia. Eikä edes maksaneet kauheasti: 3,50 kappale. Kolmea eri lajiketta oli myynnissä ja niitä sitten tuli otettua kaikkia. Astilbe Amethyst, nimikelapun mukaan ”luotettava lajike, jota on viljelsty 1929 -luvulta lähtien”. Kasvaa 60-80 cm korkeaksi. Toinen jota ostin: Astilbe Bremen, ”varhain kukkiva lajike vuodelta 1929, joka kasvaa 40-50 senttiseksi ja kolmas oli Astilbe Montgomery ”elinvoimainen ja virkeä lajike”, joka kasvaa 50-60 cm korkeaksi. Tarttis saada enemmän noita vanhoja perinnelajikkeita. Tykkään.


Nämä menevät tuohon pellon laitaan, peittämään viemärikaivoa eli yritys olisi tehdä maisemasta vähän enemmän esteettisen näköinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti